keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Mielensäpahoittajien päiväkotikuvaus

Lapsilla oli tänään avoimessa päiväkodissa valokuvauspäivä. Aamulla valittiin kiva ja siistit vaatteet, laitettiin tytön hiukset letuille ja tarkistettiin peilin ääressä kaunis valokuvahymy. Ilmoittautumislapusta oli ruksattu kohta "sisaruskuva" ja mielessä siinsi ajatus kivoista joululahjoista isovanhemmille. Vaan kuinkas sitten kävikään...


A oli repinyt letin auki, poskessa on tahra ja tyttö ilmoitti olleensa vakava. Hoitaja kertoi että oli pitänyt maanitella nostamaan päänsä pystyyn. No ei sentään näyttänyt kieltään kuten yleensä kun otetaan kamera esiin.


V halusi aamulla ponnarin hiuksiinsa kun siskollakin kerran oli. Yleensä ponnari on hävinnyt alle minuutissa, ja sanoin kyllä hoitajillekin ettei sen todellakaan tarvitse olla päässä kuvassa, päinvastoin. Kuvaus järjestettiin samoissa tiloissa missä V oli elokuussa kokopäivähoidossa. Hoitajien moukkamainen oli saanut pelästymään että joutuu kokopäivähoitoon takaisin. Minua oli siis vastassa huutava poika sotkuisessa ponnarissaan.

Ei ole kovin suuret odotukset näiltä päiväkotikuvilta kun mallit ovat tällaiset. Tai ehkä niistä tulee juuri siksi kovinkin näköiset :D

maanantai 28. lokakuuta 2013

Onni tulee läheltä - Valio Onni- karttapalvelu

Valio Onni lanseeraa uuden hienon karttapalvelun meille lapsiperheille! Jokainen meistä on taatusti joskus matkustellessa etsinyt leikkipuistoa tai lapsiystävällistä kahvilaa vieraassa kaupungissa, kierrellyt monta mutkaa, kunnes jotain on osunut kohdalle tai sitten luovuttanut ja tyytynyt lähimpään. Joskus olisi myös kiva löytää jotain uutta ja mukavaa ihan sieltä kotikaupungista. Nyt ei enää tarvitse harmitella. Valio Onni- karttapalvelusta löydät pian kaupungin lapsiystävällisimmät kohteet ja sinne voi jokainen käydä lisäämässä omat lempipaikkansa ja vinkata niistä näin muillekin.


Minua pyydettiin vinkkaamaan top 10 lapsiystävälistä paikkaa Oulussa. Koska lapsiystävällisyys ei aina ole aikuisen mielestä sama asia kuin lasten, pohdimme Ryynin kanssa yhdessä mitkä voisivat olla Oulun kymmenen mukavinta paikkaa. Niinpä kartalta löytyykin nyt esim. hänen lempikahvilansa, mistä saa kaupungin parasta porkkanakakkua ja lukea sarjakuvia, kaupungin kivoimmat leikkipuistot, sekä Tietomaa, minne pitäisi taas pian päästä, mieluiten enon kanssa. Siis ne kivoimmat paikat mistä meidät usein löytää ja mihin on kiva viedä vierailulle tulleet kaveritkin. Vinkkasimme myös Rovaniemeltä muutaman mukavan paikan, missä tulee käytyä mummolareissuilla.

  
Käy siis sinäkin vinkkaamassa teidän lempipaikkanne. Kaikkien paikkoja ilmoittaneiden kesken Valio Onni arpoo kaksi kynttiläillallista ja aktiivisimpien käyttäjien kesken lisäksi tuotepalkintoja. 



Yhteistyössä Valio







sunnuntai 27. lokakuuta 2013

1 kk



Pikku-sisko on jo kuukauden vanha. Ensimmäiset neljä viikkoa tuntuu menneen hurjan nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu että leikkauksesta on vaikka kuinka paljon aikaa ja tämä pieni ihanuus on kuulunut perheeseemme aina. Neuvolaan on vielä pari viikkoa aikaa, mutta ensimmäiset vaatteet alkavat käydä ahtaiksi, joten kasvua on selkeästikin tullut. Yöt nukutaan edelleenkin hyvin, usein miten herätään vain kerran yössä. Sisarukset hoitavat innokkaasti, välillä liiankin innokkaasti, eikä mustasukkaisuutta ole näkynyt kuin korkeintaan toisilleen, kumpi saa ottaa vauvan ensin syliin. Kolmen kanssa liikkuminen on logistisesti ja aikataulullisesti haastavaa, mutta olemme päässeet kodin ulkopuolellekin ja harvoin olemme myöhässä ainakaan kovinkaan paljoa. 

Ai niin ja viimeiseen viikkoon vauva ei ole käyttänyt ainuttakaan kertakäyttövaippaa, jee!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tutti ja sen kaverit


Meidän lapsille on kaikille maistunut tutti vauvana. Ryyni sai tutin jo ennen kuin pääsin heräämöstä osastolle, tytöllä kun oli niin kova imutarve, että oli syönyt kätensä rakkulalle jo vatsassa. Palko sai tutin myös sairaalassa parin päivän ikäisenä. Löysin tutin pojan sängystä jonkin hoitotoimenpiteet jälkeen. Silloin olisin kyllä toivonut, että tutinantoa olisi kysytty ensin minulta. Tälle kolmannelle sen sijaan pyysin tutin itse kätilöltä, tytön syötyä vuorokauden verran ihan taukoamatta ja alkaen jo pulautella rinnalla. Sairaalan tuttipolitiikka oli ihan selvästi muuttuut huomattavasti kielteisemmäksi kuin ennen. Ryynin kohdalla tutti annettiin lähes jokaiselle vauvalle, nyt sitä piti itse pyytää perustelujen kanssa. Sinällään se on minusta vain ja ainoastaan hyvä ettei tuttia jokaiselle lapselle tyrkytetä, mutta todettiin yhdessätuumin kätilön kanssa, että minun lapsillani on selvästikin poikkeuksellisen kova imutarve. Mitään haittaa emme kyllä ole huomanneet tutista olevan. Imetys on sujunut hyvin kaikkien kanssa, tutista ei ole tullut niin tärkeää etteikö ilmankin pärjäisi jos se esim. kaupunkireissulla kotiin unohtuu, hampaat ovat pysyneet hyvinä ja vierotuskin on sujunut kivuttomasti.

Kuva: Ainu
Sairaalassa ovat mieltyneet näihin MAM:n tutteihin ja mieluisia ne ovat vauvoille olleet myöhemminkin. Ryyni sai aikoinaan valita Palkolle ensitutin ja nyt sisarukset valitsivat yhdessä tutit pikkusiskolle. Eläinkuviot ovat olleet meidän suosikkeja ja nytkin valikoitui leppäkerttu ja pöllö. Hieno parannus näihin on tehty sitten Palkon tuttiaikojen, nykyään rasia toimii sterilointilaitteena mikrossa. Tutit pestään ensin hanan alla sen jälkeen vettä rasiaan merkkiviivaan asti ja kolme minuuttia täydellä teholla mikrossa. Todella kätevää ja helppoa, kun muuta steriloitavaa ei meillä ole, mutta flunssakauden vuoksi mielellään tutit steriloin parin päivän välein. Toimii myös reissussa. Uudet tutit kaupasta ja sterilointi onnistuu vaikka kahvilassa.




Sadepäivä





Afrikan tähteä, teekupillisia, junaleikki, neulontaa, sohvalla köllimistä, satujen luentaa, kynttilöitä, punajuuria ja vuohenjuustoa. Niistä on hyvä sadepäivä tehty.


tiistai 15. lokakuuta 2013

Vauva-arkea



Vauva on hieman reilu kaksi viikkoa vanha. Isyysloma on päättynyt ja olen koittanut selvitä päivistä lasten kanssa keskenään. Elämä on asettunut uomiinsa ja rullaa eteenpäin. Aikataulut ovat väljiä, eikä mihinkään ehditä ajoissa, mutta eipä meillä mihinkään niin kiire ole, etteikö ehdittäisi myöhemminkin. Pyykkivuori kasvaa, pölynimuria voisi ulkoiluttaa useamminkin ja lasten leluja löytyy milloin mistäkin, mutta kolmannen lapsen kohdalla en enää jaksa välittää, vaan luotan että kyllä ne jossain välissä hoituu.

Valo aloitti viime viikolla Pikkukoulussa, missä Amandakin käy. Tyttöä viedessä ja hakiessa alkoi mennä niin paljon aikaa pojan poishoukutteluun, että lto:n mielestä oli turhaa kiusata poikaa, "kyllä meillä aina yhdelle Valolle on tilaa". Pikkukoulun ikärajakin on 2-5 vuotta, joten miksipä ei tosiaan, kun poika kerran itsekin halusi. Tänä aamuna (tai oikeastaan oli jo lähes keskipäivä) kävimme myös perhekahvilassa muutaman viikon tauon jälkeen. Lapset odottivat eteisessä hikisinä täysissä pukeissa, kun vaihdoin vauvalle jo kolmannen kerran vaipan, sekä vaatteet, tunnin sisään. Lapset olivat saaneet esimakua jo edellisenä päivänä pikkukouluun lähtiessä, vauvan vaatiessa silloinkin useamman vaipan ja vaatteiden vaihdon ennen kuin päästiin lähtemään. Amanda totesikin, että tällaista tämä kai on vauvan kanssa. 

Vaikka aamut ovat haastavia, muuten kolmen lapsen kanssa on sujunut yllättävänkin helposti. Valo on siirtynyt nukkumaan päiväunet parvekkeelta sisälle omaan sänkyynsä yllättävän kivuttomasti ja koska puolen päivän jälkeen sisällä on yleensä kaksi nukkuvaa pikkusisarusta, Amandankin on pakko hiljentyä ja rauhoittua, mikä tekee oikein hyvää vilkkaalle, nukkumista inhoavalle lapselle. Mustasukkaisuutta ei ole näkynyt ollenkaan, päinvastoin molemmat lapset hoitavat vauvaa innokkaasti. Välillä liiankin innokkaasti. Valon reaktiota vauvaan jännitin etukäteen kovasti, mutta tosi hyvin poika on pikkusiskon ottanut vastaan. Oman vuoron odottaminen tekee toki hieman tiukkaa, kun vauva syö sylissä puolikin tuntia kerrallaan, mutta kovin usein poika löytyy vauvan vierestä silittelemässä hellästi. Amandasta on jo oikeasti apuakin vauvan hoidossa. Helppo ja tyytyväinen vauva kyllä on. Öisin heräillään vain kerran tai kaksi syömään ja sen jälkeen jatketaan heti unia. 

Tiedostaen että, pikkuvauvan kanssa tilanteet voivat muuttua nopeastikin, eikä kaikkea todellakaan ehdi eikä tarvitsekaan tehdä, nautimme harmonisesta arjesta. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Onni löytyy kotoa.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Synnytys

Synnytys oli sen verran rankka, etten ole jaksanut kirjoittaa montaa riviä mihinkään ja tajusin maanantaina etten ollut muistanut informoida edes veljeäni vauvan syntymästä. Yllättäin pääsimme kuitenkin jo sunnuntaina kotiin, siis vain kolmen sairaalapäivän jälkeen, vaikka oma olo on edelleen tosi hutera. Koitan nyt kuitenkin jotenkin avata synnytysdraamaani, kuten lupasin, tai oikeastaan siitä muodostui yhdenlainen leikkaussalijännäri.

Kuten aiemmin kerroin, synnytystapa-arviossa havaittiin istukan olevan edellisten leikkausarpien (minullahan tosiaan on poikkeuksellisesti tehty omat vaakaviillot molemmille aiemmille lapsille) kohdalla ja sen pelättiin aiheuttavan ongelmia. Tutkimuksen tehnyt lääkäri selitti, että istukka joudutaan rikkomaan ennen kuin vauva saadaan ulos ja lisäksi kun on kyse jo kolmannesta sektiossa on suuri riski istukan kiinnittymishäiriölle kohdun ulkopuolelle (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan). Jopa kohdun poistosta varoiteltiin. 

Leikkaukseen oli valittu eri lääkäri, erittäin kokenut erikoislääkäri, joka oli lukenut paperini tarkkaan ja huomannut isomman ongelman. Jo Valon syntyessä minulla oli havaittu runsaasti kiinnikkeitä, jotka haittasivat leikkausta. Muistan kyllä että kotiinlähtötarkistuksessa niistä mainittiin ja kehotettiin kertomaan jos joskus nousun vatsanalueen leikkaukseen. Enpä osannut niitä kuitenkaan niin isona ongelmana pitää. Juurikin kiinnikkeiden takia leikkaukseen oli valittu kokenut tiimi ja vain pari opiskelijaa oli avustamassa, tiukasti valvottuina. Jo hyvin alkuvaiheessa kuului sermin takaa leikkaavan lääkärin käsky soittaa toinen erikoislääkäri paikalle ja hänen saavuttuaan, avustanut kandi siirrettiin kokonaan sivuun. Leikkauskertomuksessa kiinnikkeitä on kuivailtu "erittäin merkillisiksi". Jälkikäteen leikannut lääkäri kertoi tämän leikkauksen menneen vaikeustasoltaan top kolmoseen. Kyseessä googletusten perusteella todella kokenut erikoislääkäri, joka varmasti on nähnyt monenlaisia tilanteita. Istukka sen sijaan ei ollut mikään ongelma ollenkaan. Se saatiin kierrettyä ja ensimmäisen kerran V sai leikata napanuoran.

Leikkaus oli kamala. Tuntui etten saa happea, eikä paino keuhkoista hävinnyt vielä siinäkään vaiheessa kun vauva oli saatettu ulos. Voin koko ajan pahoin, en onneksi tuntenut kipua, mutta painelua, heilutusta, paineen tuntua ja ravistelua. Puudutusainetta annettiin ainakin kaksi kertaa lisää, samoin verenpainetta nostattavaa ainetta ynnä muuta. Puudutetta oli loppujen lopuksi niin paljon, että päivällä noin 11 aloitetun leikkauksen jälkeen, tunto jalkoihin palasi lopullisesti vasta puolenyön jälkeen. 

Ensimmäinen ilta meni helposti, olin kai vielä niin puudutettuna, mutta ensimmäinen aamu oli kivulias. Menetin verta niin paljon, että hemoglobiini laski tosi alas, enkä päässyt sängyn reunalle istumaankaan kuin vasta kolmannella yrittämällä. Epiduraalipumppu toi kyllä kovasti helpotusta haavan alueelle, mutta samalla se aiheutti minulle päänsärkyä, hartiasärkyä ja ihottumaa. Päivä kerrallaan, päästyäni letkuista ja vahvimmista kipulääkkeistä olo on kuitenkin kohentunut. Edelleen väsyttää kovasti ja syön särkylääkkeitä kuurina, mutta olo on jo hyvä.

Kaikesta kamaluudestaan huolimatta sairaalassaolosta ja leikkauksesta jäi hyvä mieli. Ihan selvästi paperini ja toiveeni oli luettu huolella. Leikkaukseen oli valittu osaava porukka ja valmistauduttu pahimpaan. Tässä tilanteessa en tietenkään saanut vauvaa syliin ennen heräämöä, enkä sielläkään voinut kokeilla imetystä. Sain kuitenkin pitää käteni vapaana leikkauksen ajan ja etsiä niille itse hyvät paikat. Heräämössä vauva pääsi ihokontaktiin ja minulta erikseen kysyttiin saako vauvalle antaa maitoa pullosta jos hänelle ehtii tulla nälkä ennen kuin pääsen osastolle. Isä sai vauvan kenguruhoitoon paidan alle hetkeksi ja muutenkin isä sai huolehtia vauvasta kunnes minä palasin osastolle, eikä häntä oltu heti kotiuttamassa vaikka vierailuaika olikin jo päättynyt. Ylipäätään Oysissa on menty huomattavasti vauvamyönteisempään suuntaan Amandan syntymän jälkeen. Tälläkin kertaa sain imetysohjausta ja -apua, lisämaitoa ei todellakaan tyrkytetty, vaan kehotettiin tehostamaan imetystä jos se oli tarpeen. Vauvan ottamisesta kansliaan yöksi ei edes puhuttu, vaan vauvat olivat vierihoidossa kaikilla. Sain riittävästi apua ja ohjeistusta ja tuntui ihan mukavalta, ettei oletettu kolmannen lapsen synnyttäjän jo osaavan, saati muistavan heti kaikkea, vaan sai pyytää neuvoja.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...