torstai 28. marraskuuta 2013

Raitoja ja haaste



Riikka jatkaa lastenvaatehaasteitaan, tällä kertaa vuorossa raitapaidat. En ole varsinaisesti mikään raitafani, enkä niitä.erityisesti osta, mutta suorastaan yllätyin kun aloin katsella lasten vaatteita sillä silmällä. Kaapista tarttui äkkiseltään tällaiset kasat raitoja, pyykkikorista löytyisi varmasti vielä muutama. Eli kyllä löytyy! Jännä sinällään että näistä paidoista ehkä yksi tai kaksi on itse ostettuja, suurin osa on joko lahjaksi saatuja tai kierrossa meille tulleita. Kierrätämme vaatteita kummilapsen perheen kanssa ja sieltä on raitoja kotiutunut meille iso kasa. Erityisen paljon saamme kotimaisia tasaraitoja eri väreissä ja ymmärtääkseni hekään eivät ole raitojen ensimmäisiä käyttäjiä. Sen lisäksi että laatu on todella hyvä, raidat ovat myös ajattomia. Nyt jo koululaiseksi ehtineeltä lapselta jääneet 92 kokoiset raidat näyttävät nyt ihan yhtä tuoreilta kuin silloinkin.

Se kuosi joka minut taas saa syttymään tällä hetkellä, on salmiakkiruutu. Raidan Valo oli pakko saada jo ihan nimensäkin vuoksi, vaikka sen tytölle ostinkin. Muuten salmiakit löytyy meillä pääasiassa leggingseinä. Pakko tunnustaa että palasin kotiin tunti sitten yhdet uudet kassissani. Näyttivät salmiakkikuvioita olevan myös pojan yöpaidassa, kun kävin hänet peittelemässä. Heitänkin vastahaasteena laskemaan teidän salmiakkinne! Montako löytyy?

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

2 kk







Pikkusisko on jo kaksi kuukautta vanha, 59 cm pitkä ja 4,9 kiloa painava. Aika iso tyttö siis jo. Hänellä on myös nimi: Alva Helmi Ilana! Kerron ristiäisistä enemmän ensi viikolla jahka saamme kuvaajalta kuvat.

Pikkusisko osaa jo pari "temppua", kuten veljeni taitoja kutsuu. Hän osaa jo aika hienosti kannatella päätään, ainakin hetken aikaa. Hän osaa myös hymyillä kauniisti. Yhdestä erityistaidosta olen äärimmäisen onnellinen: hän osaa nukkua kokonaisia öitä. Valitettavasti useampia öitä edeltää huudontäyteinen ilta, varsinkin tällä viikolla saatuaan maanantaina rotavirusrokotteen. A onkin nimennyt sen rottarokotteeksi, kun se kerran aiheuttaa niin kamalaa nakerrusta mahassa.

Isoveli on myös oppinut uuden taidon, nimittäin ottamaan valokuvia äidin puhelimella. Ei siis riittänyt että kännykkään asetti turvakoodin, kameraan pääsee silti käsiksi. Tämän postauksen valokuvat ovatkin hänen käsialaansa. Aika hyviä oikeastaan.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ristiäisvalmisteluja

Juhlimme ristiäisiä ja nimen julkistusta sunnuntaina. Valmistelut ovat vauhdissa. Juhlapaikkana on vanha koristeellinen pappila, joten olin valinnut melko hempeitä sävyjä.


Kutsut postitettiin pari viikkoa sitten.


Tavoitteena olisi askarrella hieman koristeita, mutta näistä en ota stressiä jos en ehdikään.


Tulevien kummitätien kanssa on sovittu leivontatalkoot lauantaiksi. Ihanaa kun tämän vauvan kummit asuvat niin lähellä. Lähimmät vain porraskäytävän toisella puolella. Ainakin jotain suklaaherkkuja on tarkoitus leipoa. (Pahoittelut hämäristä kuvista. Yleensä aikaa näihin juttuihin on vasta lasten mentyä nukkumaan ja ulkona on jo pilkkopimeää.)

 

Tyttöjen vaatetus on aiheuttanut hieman päänvaivaa, eivätkä ne ole vieläkään hankittuna. Kastemekko on onneksi valmiina, se kun on aikoinaan minulle virkattu, mutta koska se on todella pientä kokoa, haluan vauvalle päälle jotain edes hieman mukavampaa kasteen jälkeen. A:lle haaveilen tyllihameesta, vauvalle mekosta. Nämä kaunokaiset löytyy Espritin mallistosta. V:lle on onneksi kummitäti tuonut "amerikantuliaisina" hyvän kauluspaidan, joten hänen pukeutumiseltaan ei tällä kertaa tarvi stressata.

Niin ja se nimi, sekin pitäisi vielä päättää. Miten se onkaan niin vaikeaa tällä kertaa...

tiistai 19. marraskuuta 2013

Nimikointia

Lähes jokaisessa perheessä mietitään jossain vaiheessa lasten vaatteiden nimikointia. Päiväkodit ja kerhot vaativat nimikoimaan vaatteet ja kengät, mikä on toki hyvä asia, mutta yllättävän työlästä. Tähän asti olen nimikoinut vaatteet ja kengät Po.pin merkkaustussilla ja se onkin osoittautunut hyväksi keinoksi, niin kauan kun vaatteista löytyy jokin pesulappu sopivalta kohdalta. Kengät ja ulkovaatteet, sekä villavaatteet ovatkin haastavamman, niihin kun ei tussilla merkkejä saa. A:n aloittaessa päiväkotiuran tilasin kankaisia silitettäviä merkkausnauhoja, mutta kovin moniin villasukkiin en niitä jaksanut ommella, silittämällä kun eivät pysyneet. Myöskään monen kehuma urheiluteippi ei meillä ole toiminut. Nyt sain kokeiltavakseni uudenlaisia silitettäviä merkkaustarroja Ikast Etiketiltä. Kyseessä on eräänlainen muovinauha, joka sulatetaan kankaaseen silitysraudalla. 


Lappuun voi valita haluamansa tekstin joko yhdelle tai kahdelle riville, sekä halutessa myös kuvan. Tilasin molemmille lapsille etunimellä ja kuvalla varustetut merkit. Nimi on päiväkodin hoitajia varten (onneksi ryhmässä ei ole muita samannimisiä), kuva taas lasta varten. Kokemus on nimittäin osoittanut, että jos lapsi pukee itse, on aivan sama miten vaate on nimikoitu, eihän hän osaa lukea. Jos eteisessä on neljät samanlaiset kumisaappaat tai kolme paria samanlaisia rukkasia, lapsi pukee lähimmät täysin riippumatta koosta. Kuvan avulla lapsikin löytää helposti omansa.


Hienosti nämä laput kyllä kankaisiin kiinnittyivät, olipa sitten kyse puuvillasta, villasta tai keinokuidusta.


Jopa ne ongelmalliset villasukat sai helposti nimikoitua ja lappu myös joustaa, toisin kuin ne kankaiset tai teippi.


Silittämisessä saa kuitenkin olla varovainen. Suojapaperi hieman lipsahti ja tuloksena oli repaleinen tarra. Tässäkohdin löysinkin näiden lappujen huonoimman puolen. Olisin nimittäin poistanut tarran ja silittänyt uuden, mutta sepä ei onnistunutkaan. Rapsuttelusta huolimatta lappu pysyy tiukasti kiinni. Hyvä juttu sinällään, mutta mitäs sitten kun pieneksi käyneen vaatteen haluaa kierrättää? No sisarukselle voi silittää uuden lapun päälle, mutta entäs kun antaa eteenpäin tai vie kirpparille? 

Merkkaustussi pysyy yhä eteisessä valmiina nimikoimaan vaatteet aamun kiireessä, mutta erityisesti villavaatteisiin voin kyllä näitä lappuja suositella. 

Yhteistyössä Meidän pieni Ryyni ja Palko ja Ikast Etiket Labelyourself


maanantai 18. marraskuuta 2013

Vekarakas vauvakirja



Kuinka moni on saanut aikaiseksi täyttää vauvakirjaa lapselle? Varsinkaan toiselle tai kolmannelle? 

Minusta vauvakirjat ovat ihania ja on mukava lukea välillä omaakin vauvakirjat, jonka äiti minulle täytti. Valitettavasti A:n vauvakirjassa on paljon enemmän merkintöjä kuin V:n, mutta aion silti yrittää täyttää myös tälle kolmannelle lapselle. Vielä ei kirjaa ole hankittu, mutta nyt törmäsin hauskannäköiseen ja hieman erilaiseen vauvakirjaan. Vekarakas, vauvakirja vauhdikkaille perheille sisältää kauniin kuvituksen lisäksi sopivasti tilaa kirjoittamiselle ja mukavia johdattelevia kysymyksiä. Sisäsivuihin pääsee tutustumaan täällä. Saatanpa kääriä tällaisen myös vasta vauvan saaneelle ystävillekin joulupakettiin.




lauantai 16. marraskuuta 2013

Mekkohaaste


Ensimmäinen mekko BangBang Copehagen, panda ja pingviinimekot Mini Rodini, pisaramekko Marimekon kankaasta, mustavalkoraidallinen itse tehty, sinivalkoinen Zara ja punarautiaan Po.p.
Riikka haastoi laskemaan mekkokaapin saldon ja julkaisemaan sen blogissa. Huh huh, A:n kaapista löytyi 15 mekkoa. Mummot ovat huolehtineet mekkojen riittävyydestä ja kyllä niitä itselläkin tulee ostettua. No, siirsin samoin tein kaksi pieneksi käynyttä varastoon, yhden jätin odottamaan kasvua ja kolme mekoista on siirretty yöpaitakasaan, eli kuvasin vain ne joita oikeasti tulee käytettyä. Hoikalle ja pitkäjalkaiselle lapselle ei trikoiset t-paitamekot sovi ollenkaan mallinsa vuoksi, joten niitä käytetään yöpaitoina. A käyttää mekkoja melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ei puettaisi mitään muuta kuin mekko, toisinaan taas mekot ei kelpaa alkuunkaan. Mieluiten mekon kanssa käytetään leggingsejä tai kapeita farkkuja, joten sekin määrittelee millainen mekko kelpaa. Usein miten päälle eksyy kuitenkin suosikkimekko, joka tietysti on kuvanottohetkellä pesussa. Siis tämä:


Mini Rodinin tiikerimekko on kuin tyttö itse, sopivan mutkaton ja rouheakuosinen. 



Vauvan mekkovarasto on vielä hyvin pieni. Pikkuvauvalla mekot eivät ole kaikkein käytännöllisimpiä, eikä niitä juurikaan tule käytettyä. Nyt olen koittanut löytää mekkoa ristiäisiin, mutta valitettavan monella merkillä koot alkavat vasta 68 cm:stä tai jos koko 62 löytyy on sekin valtavan suuri. Niinpä mekkoja ei ole tullut toistaiseksi ostettua. Kukallinen tunikamekko on A:n ensimekko, niitä harvoja joita en ole raskinut eteenpäin laittaa. Muumimekon vauva sai kummityttöni perheeltä lahjaksi. Se onkin mukavan pehmeää velouria, niin että sitä on mukava käyttää. Pygmin hame on ainoa oma ostokseni toistaiseksi.

lauantai 9. marraskuuta 2013

The Tiny Universe



Noin vuosi sitten etsin A:lle juhlamekkoa ja törmäsin ihastuttavaan The Tiny Universe- merkkiin. Silloin harmittelin, ettei kokoja ole kuin 104 cm:n asti, ja unohdin koko merkin. Nyt etsin vauvalle mekkoa ristiäisiin ja muistin taas nämä ihanuudet. Uusin mallisto on selkeän mustavalkoinen, aiempien väri-ilottelujen jälkeen, mutta ristiäisiin tämä hillitty linja sopii hyvin ja miksei muihinkin juhliin. Mitä tykkäätte?











Kaikki kuvat The Tiny Universe

perjantai 8. marraskuuta 2013

Nenäpäivä



Olipa kerran vinkeäilmeinen nenä kaupan kassalla. Sieltä sen löysi pieni tyttö, jonka äidin taskusta löytyi kahden euron kolikko, ja niin nenä pääsi tytön mukaan. Nenä teki tytön kovin iloiseksi ja tyttö antoi sille nimeksi Ärtty. Ärtty pääsi tytön mukana päiväkotiin ilahduttamaan muitakin. Se kaksieuroinen jatkoi myös matkaansa ilahduttamaan toisia lapsia. Ehkä muutama lapsi sai sillä koululounaan tai joku toinen moskiittoverkon. Jotain hyvää joka tapauksessa.

Hyvää nenäpäivää! Osallistu!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Rintatulehdus



Vanha vitsaukseni on taas täällä: RINTATULEHDUS! Tunnun saavan sen todella herkästi suojautumisesta huolimatta. Ryynin ollessa vauva sairastun sen kahteen otteeseen, onneksi tosin hyvin lievänä toisella kertaa. Palkon ollessa vauva sain tulehduksen pahana kolme kertaa, ilmeisesti sama tulehdus uusi kerta toisensa jälkeen. Kertaakaan en tiedä palelluttaneeni itseäni, vaikka kylmän väitetään olevan yleisin syy rintatulehduksiin. Uskonkin että sairastumiseen vaikuttaa myös rintojen rakenne, sekä imetystiheys. Antibiooteista en ole saanut koskaan mitään apua, vaan sain selätettyä tulehduksen kotikonstein. Nyt tuo tuttu vaiva on taas täällä.

Rintatulehduksen selkein oire on tietysti kipu rinnassa ja maidon pakkautuminen. Paras lääke siihen on tietysti imetys, niin usein kuin vauva vain suostuu ottamaan. Herumista voi helpottaa lämmöllä. Itse suosin merinovillaisia tuubihuiveja, jotka lämmittävät ja suojaavat mukavasti myös muulloin paidan alla. Jos pelkkä villa ei riitä, myös kauratyynyt tai muut lämpöpussit auttavat. Kuumassa suihkussa voi myös helpottaa rinnan pakkautumista. Jos imetys ei riitä, täytyy pumpata. Palkon kohdalla tulehdus meni niin pahaksi, etten saanut maitoa ulos pumpulla ollenkaan ja loppujen lopuksi istuin saunassa lypsämässä. Kuumeisena ei kyllä kannata saunaan muuten mennä, mutta tuossa tilanteessa se oli ainoa vaihtoehto.

Rintatulehduksen oireet ovat rintakipua lukuunottamatta hyvin samanlaiset kuin perusflunssassakin. Kuumetta, vilua, päänsärkyä ja väsymystä. Niinpä olen huomannut parhaiksi keinoksi ne samat kuin flunssanhoidossakin. Kuumaa teetä tai mehua inkiväärin ja hunajan kera sekä lepoa. Esikoinen jäi katsomaan lastenohjelmia sohvalle, keskimmäinen päiväunille ja vauva kainalossa sänkyyn lepäämään. Parin tunnin tissittelyunien ja kupillisen kuumaa teetä jälkeen, olo on ainakin pirteämpi. 


perjantai 1. marraskuuta 2013

Autoton päivä






Kolme lapsen kanssa liikkuminen on jo sinälläänkin hankalaa, mutta ihan oma lukunsa se on silloin kun käytössä ei ole autoa, pitäisi pysyä aikataulussa ja sataa vielä vettäkin. Mies otti aamulla auton viedäkseen sen katsastukseen jossain kohti työpäiväänsä. Aamu oli niin toivoton, että loppujen lopuksi mies kävi heittämässä lapset autolla kerhoon, mutta puolen päivän aikaan koitin saada lapset itse kotiin. Kerhossa hoitajat olivat piilottaneet kaksivuotiaana rukkaset, joten myöhästyimme ensimmäisestä bussista. Toinen bussi oli reilusti myöhässä, vauva kitisi nälkää, kaksivuotias väsymystä ja viisivuotias kastumista. Aamulla oli pakkasta, mutta puolenpäivän aikaan toppahaalarit olivat ihan liikaa. Niitä päiviä kun kannattaisi jäädä suosiolla kotiin ja katsella sadetta vain ikkunan läpi höyryävän kaakaokupin kera. Toisaalta kunnon kastumisen ja ketutuksen jälkeen kaakao maistui erityisen hyvältä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...