sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pelailua


Iloisimmat lapsuusmuistoni liittyvät perheen kesken yhdessä pelaamiseen. Kotona pelasimme lapsena Kimbleä ja Afrikan tähteä. Kesälomilla istuimme veljeni kanssa kirjastossa pelaamassa Muuttuvaa labyrinttia. Reissussa mukana kulki aina Uno- kortit tai Yatsy. Isompina siirryimme Trivial Pursuitin pariin. Suunnattoman kilpailuhekisinä pelasimme milloin tiskivuorosta, milloin imuroinnista. Edelleen aina kun kokoonnumme yhteen, kaivetaan Trivial Pursuit tai jokin muu peli esiin.


Tänäkin jouluna kokoonnuimme vanhempiemme luokse ja pelit kaivettiin esiin. Lapset toki osallistuvat päivisin, mutta tiukimmat pelit pelataan lasten mentyä nukkumaan. Olemme onnistuneet löytämään yhtä peli-intoiset puolisotkin. Tänä jouluna pukinkonttiin oli etsiytynyt useampikin uusilautapeli. Qin on vuoden 2013 aikuistenpeli, mielenkiintoinen strategiapeli, kuten myös Indigo. Hoppsan taas vuoden 2013 perhepeli, jossa vaaditaan tilaa liikkua. 


Äitini oli ostanut mummolan ajanvietteeksi Brion klassikon, Labyrinttipelin. Riittävän vaikea, niin ettei kukaan vielä toistaiseksi ole päässyt loppuun asti.

Kuten tämän päivityksen kellonajasta voi päätellä, tiukimmat taistot kestävät myöhään yöhön.

Pelataanko teillä pelejä? Mikä peli on teidän suosikkinne? 

perjantai 27. joulukuuta 2013

3 kk


Kolmen kuukauden ikäinen hymyilee tutuille ja mukaville. Hän juttelee jos joku vain kuuntelee ja itkee jos ei kukaan pidä seuraa. Katselulelut kiinnostavat ja niihin hän yrittää haparoiden tarttua. Pitäisi hankkia jonkinlainen lelukaari. Neuvolassa saatiin mitoiksi 62 cm ja 5,9 kg. Pitkä ja hoikka tyttö. Kovin kummoista päivärytmiä ei ole vielä muodostunut. Kunhan unta vain saa riittävästi, vauva on hyväntuulinen. 




torstai 26. joulukuuta 2013

Koska meillä on joulu...



Ihana rento joulu mummolassa. Vanhemmat ovat saaneet kaivattua lepoa ja lapset superpaljon huomiota isovanhemmilta. Eno tyttöystävänsä kanssa on vieraillut joka päivä leikittämässä lapsia ja huomiseksi odotetaan vielä toista enoa. Säät ovat olleet sateiset ja tuuliset, minkä vuoksi olemme olleet pääasiassa sisällä. Vauvaa ei voi ajatellakaan vievänsä pihalle, vaunut kun eivät pysy pystyssä tuolla tuulessa. 


Lasten kanssa on höpötetty, syöty herkkuja ja pelailtu pelejä. On luettu joululahjakirjoja ja leikitty uusilla leluilla. Mukavan maltilliset lahjakasat lapset onneksi saivat. Viimeinkin isovanhemmillekin on saatu iskostettua kohtuutta. A:n suosikkina on suuri Lego- paloasema, jota on rakennettu aatosta lähtien niin yksin, kuin vanhempien, isovanhempien että myös enon avustuksella. Eno vaikuttaa kyllä välillä jopa innokkaammalta kuin tyttö itse :). V sai "ihanan kitaran", sekä Soivan laulukirjan ja niiden kanssa on musisoitu kovasti. 


Näin tapaninpäivänä alkaa olla jo melkoinen herkkuähky. Antaumuksella on syöty kinkkua, kalkkunaa, satsumia, pipareita, lohta, suklaata, rosollia, torttuja ja paljon muuta. Koko ajan. Makeaa ja suolaista vuoron perään.


Koska kävelylenkille ei päässyt, lähdimme tapaninajelulle keskustaan. Rovaniemellä otettiin varovainen varaslähtö joulunjälkeisiin alennusmyynteihin muutamien kauppojen ollessa jo tänään auki. Sampoaukea näytti näin surkealta. Turistit tarpoivat loskassa, suomen kieltä ei kuulunut. Huomenna kadut täyttyvät paikallisista.

tiistai 24. joulukuuta 2013



Meidän joulu koostuu mummolasta, kuusentuoksusta, enojen vierailuista, herkuista, kynttilöistä, lastenohjelmista ja yhdessäolosta.

HYVÄÄ JOULUA!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Väsynyt

Olin muutama viikko sitten jälkitarkastuksessa. Terveydenhoitaja kyseli kuulumisia. Hyvin on mennyt, vauva on rauhallinen ja nukkuu lähes joka yö heräämättä, joten itsekin saan nukuttua. Ainoa "huoli" on viisivuotias joka on alkanut saada raivokohtauksia ja riehua äidille ilmeisesti mustasukkaisuuden vuoksi. Mutta vaikka se kiristää hermoja välillä kovastikin, jaksan oikein hyvin. Tekopirteä hymy vielä päälle. Voimavarakyselyssä olisin kyllä kaivannut parissakohdin jotain välivaihtoehtoa "usein" ja "joskus" vaihtoehtojen väliin.


Terveydenhoitaja katsoi silmiin ja sanoi suosityelevansa minulle neuvolapsykologilla käyntiä. Ihan vaikka vain yhtä käyntiä, niin että saan hieman keskustella kun vaikutan väsyneeltä. Kyselypistemääräni ei tosin ole kovin hälyttävän huono ( siis mitä? Minähän valitsin ne lievemmät vastausvaihtoehdot?) mutta ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä se olisi hyödyllistä ja voisin saada myös vinkkejä viisivuotiaan kanssa toimimiseen.


Seuraavina päivinä koitin miettiä, mistä he olivat päätelleen minun olevan NIIN väsynyt. No joo, olin kyllä itkenyt lähes koko käynnin ajan, mutta eikö kaikki äidit ole itkuisia synnytyksen jälkeen (ei se kaksi kuukautta nyt niin pitkä aika vielä ole)? Vai johtuiko se hieman vapisevasta olemuksestani, kun edelleen alhaisen verenpaineen vuoksi minua herkästi huimaa. Vai johtuiko se siitä etten kyennyt muistamaan ikääni?


Voisiko siinä kuitenkin olla jotain perää? Onko ihan normaalia eksyä jatkuvasti ihan tutuillakin reiteillä ja kääntyä väärästä risteyksestä? Olen ehkä viime aikoina myös unohtanut turhankin usein kännykän, lompakon, avaimet tai jotain muuta tärkeää kotiin. Onhan mieskin koittanut ehdottaa, että voisin käydä vaikka lenkillä tai haluaisinko käydä yksin kaupassa tai vaikka kahvillakin. Raivoaako viisivuotias oikeasti ihan vain mustasukkaisuuttaan, kun se kuitenkin kohdistuu vain äitiin, vai voisiko sillä olla jotain tekemistä asian kanssa että hiillyn itsekin samoin tein ja välillä ehkä jopa aiheutan riidan itse?


Olen käynyt nyt kaksi kertaa neuvolapsykologilla. Ei minulla ehkä varsinaista synnytyksen jälkeistä masennusta ole, mutta oireet kyllä ja olen selkeästi uupunut. Olemme pohtineet ongelmatilanteita ja miten niitä kannattaisi sekä välttää, että myös hoitaa. Yksi helpottavimmista asioista on ollut luovuttaa ja tunnustaa ettei minulle ihan niin hyvää kuulu. Vaikka vauva on ihana ja nukkuu hyvin yöt, en minä silti saa riittävästi lepoa. Verenpaineeni on kaikesta raivoamisesta huolimatta oikeasti matala, mikä aiheuttaa fyysistä väsymystä. Syödäkin pitäisi muistaa, vaikka aamuisin on kiire ja illalla vauva itkee väsymystä ja vatsavaivoja.

Toinen kovasti helpottanut asia on ollut psykologin sanat ettei viisivuotias raivoa minulle koska olen huono äiti. 5-7 vuotiaat käyvät kaikki tietyn itsenäistymisvaiheen, johon kuuluukin turhautumista kun omat taidot eivät aina vielä riitä eikä lapsi halua vanhempien auttavan. Meillä raivokohtaukset syntyivät hyvin usein pukemistilanteissa, kun lapsi olisi valinnut eri vaatteet kuin minä ja kun sen jälkeen jokin neppari tai nauha ei mennytkään heti kiinni, enkä minä heti ehtinyt auttamaan.  Toisilla lapsilla tämä kehitysvaihe on lievempi, toisilla voimakkaampi lapsen luonteesta riippuen. Myös vanhempien reaktio vaikuttaa. Jos lapsi kohtaa samanaikaisesti myös muita uusia asioita ja jos vielä vanhempi ei osaa suhtautua turhautumiseen oikein, voi tämä kehitysvaihe olla hyvinkin raju. Vaikka lasta raivostuttaa edelleen melko usein, on tilanteen huomattavasti helpompia nyt kun ymmärrän mistä on kyse, menen auttamaan tai koitan rauhallisesti keskustella, enkä pyydä vain odottamaan tai koittamaan selviytyä itse. Nyt en enää raivoavaa lasta katsoessani näe kiukutteleva riiviötä, vaan pienen lapsen joka tarvitsee apuani etsiessään itseään ja paikkaansa perheessä. Pienen tytön joka haluaisi olla jo iso, mutta joka kuitenkin on vielä kovin pieni ja kaipaa syliä.


Olen antanut itselleni luvan mennä siitä missä aita on matalin. Pyykkivuori ei karkaa, vaikka se odottaisi huomiseen. Lapset eivät sairastu, vaikka söisivätkin joskus  einesmaksalaatikkoa tai kalapuikkoja. Joulukorttien lähettäminen ei ole välttämätöntä ja luulenpa ystävien ymmärtävän kun tänä vuonna suurimmasta osasta paketteja löytyy kaupan tuotteita, eikä itse ommeltuja. Olen psykologin suosituksesta hemmotellut itseäni kahvilareissuilla useamman kerran viikossa ja tuhlasin veronpalautukset uusiin törkeän kalliisiin kenkiin, joiden tiedän ilahduttavan minua suuresti jokaisena pakkasaamuna. Toivottavasti te blogini lukijat annatte myös hieman aikaa, ettekä häviä mihinkään, vaikka päivitystahti onkin ollut hiljaisempi.

Kuvat on otettu mummolassa viikonloppuna. Kiitosvanhemmille pitkistä aamu-unista!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Joulukalenteri



Muutama vuosi sitten keksin A:lle tontun, joka toi yöllä joulukalenterikirjeen. En halunnut ostaa pikkulapselle suklaa-, saati lelukalenteria, eikä tyttö vielä tajunnut kuvakalenterin päällekkään. Lahjojen ja herkkujen sijasta kalenterista löytyi jotain tekemistä, esim. vinkki mennä pulkkamäkeen, leipoa pipareita tai kuunnella joululauluja. Silloin tällöin tonttu toi värityskuvia tai vaikka piparkakkumuotin, mutta vain muutamana päivänä. Enpä silloin aavistanut miten pitkällinen perinne tästä tulisi. 

Viisivuotias on toki kuullut kavereilta karkkikalentereista ja olisi oikein mielellään halunnut legokalenterin. Pitkällisen keskustelun jälkeen tyttö sai suklaakalenterin, pikkuveli sai tyytyä edelleen kuvakalenteriin. Olen ehkä natsimutsi, mutta en pidä ajatuksesta että lapset syövät suklaata joka ikinen aamu joulukuussa ja lelukalentereillekaan en oikein lämpene. Tänäkin jouluna tonttu tuo joka yö paperipussin, jossa on kirje. Aiempina vuosina kirjeen lisänä on riittänyt tarra, mutta viisivuotiaan toiveiden vuoksi aikaisempaa useampana päivänä pussista on löytynyt jotain muutakin. Lauantaina pussissa oli karkkia, tänään värikynät ja myöhemmäksi on jo varattu terotin, hiuspompuloita, legoukkeleita ja lisää herkkuja.


Koska edelleen haluan kalenterin pysyvän tekemispainotteisena, löysin tälle joululle joka päivälle askartelutehtävän. Oikeasti nämä talot on tarkoitettu joulukalenteriksi itsessään, ne siis ovat pieniä rasioita, mutta meillä ne toimivat pienenä, päivittäin kasvavana kaupunkina. Tyttö siis leikkaa ja yhdessä taitellaan ja liimaillaan. 

Vaikka tämä on ollut ihanaa hommaa yllättää lapsia joka aamu, on tämä yllättävän työlästäkin. Koita nyt muistaa joka ilta ennen nukkumaan menoa valmistaa pussukka lapsille kirjeineen, suunnitella tekemiset ja saada se paikoilleen lasten huomaamatta. Viisivuotias kun usein herää käymään vessassa vielä puolenyön aikaa, saa tonttu käydä vasta sen jälkeen. Tontuilu on yllättävän rankkaa :D. 

Paperikaupunki voi tulostaa täältä.
Paperipussukoiden paperit tulostin täältä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...