maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kotivanhempien eroja

Kun minä oli lasten kanssa päivät kotona, miehen tullessa töistä, kotona oli kohtuullisen siistiä, pyykit kuivumassa ja käyty kaupassa. Lapset kertoivat käyneensä äidin kanssa kerhossa/kirjastossa/pihalla/kavereilla ja leikkineensä sitten kotona. Äiti oli lukenut pari kirjaa ja pelannut muutaman pelin kimbleä. Lounaaksi oli munakasta tai nuudeleita, ellei eiliseltä ollut jäänyt jotain oikeaa ruokaa.


Kun isä on kotona, minun tullessani töistä tavarat ovat hujan hajan, eteisessä on pieni kasa hiekkaa esikoisen kenkien vieressä ja keskimmäisellä on tomaattikastiketahra poskella. Keittössä tuoksuu ruoka. Lapset kertovat olleensa leikkipuistossa minne tuli myös pari kaveria/pyörälenkillä/kaupassa ja leikkineensä kotona. Perhekahvilassakin käydään silloin tällöin. Isä oli ollut esikoisen mielestä hassu ilveillessään parvekkeella, lastenhuoneen ikkunan takana, pyöränkorjauksen lomassa. Lounaaksi on syöty jotain isän laittamaa, hyvää ja terveellistä ruokaa.


Ei me ihan samanlaisia kotivanhempia taideta olla. Tai elähinnä olemme erilaisia kodinhoitajia. Minä haluan että koti on siisti ja lapsetkin puhtaita. Lapset kyllä osaavat levittää tavaroita tehokkaasti joka paikkaan, mutta ainakin on puhdasta. Ruoanlaitto sen sijaan tuntuu haastavalta lasten kanssa. Mies taas kokee tärkeämmäksi että lapset saavat kaksi kertaa päivässä kunnon lämpimän aterian (ja usein miten myös vaimo saa eväsrasiat mukaan töihin). Hänelle ruoanlaitto on tärkeää ja mieluista. Siivota ehtii myöhemminkin tai sen voi tehdä kevyemmin ja mitä sitten jos lapsen poskella on lounaalta jäänyt tahra. Aika ajoin näistä arvokysymyksistä otetaan yhteen. Tasapainon löytäminen on ajankäytön vuoksi haastavaa. Vaikka ei haluaisi arvostella ja verrata, eroa ei voi olla huomaamatta.


Lapset eivät eroa huomaa. Heidän päivänsä täyttyvät edelleen arkisista touhuista. Kerhoissa, kirjastossa, ulkona ja kaupassa käydään samalla tavalla. Kavereita käy kylässä ihan yhtälailla. Isä saattaa valita eri kirjan päiväunisaduksi, kuin äiti. Äiti valitsee eri pelin kuin isä ja isä pelaa muistipeliä eri säännöillä kuin äiti, mutta lukevat ja pelaavat kuitenkin. Parasta kyllä lasten mielestä olisi, jos molemmat vanhemmat olisivat aina kotona, eikä kenenkään tarvisi mennä töihin koskaan.


Mitenkäs teillä? Oletteko erilaisia vanhempia ja kodinhoitajia?

5 kommenttia:

  1. Olipas hauska postaus :). Todellakin ollaan erilaisia kodinhoitajia, ja olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, miten päivät sujuisivat, jos isi vaihtaisi koti-isiksi. Mutta luulen, että tämä nykyinen malli on meillä toimivampi ;). Toki silti pitää tehdä kompromisseja toimintatavoissa ja koittaa ymmärtää sitä toista.

    VastaaPoista
  2. Meillä ihan samalla tavalla, tykkään järjestellä samalla kun puuhailen lapsen kanssa. Miehen tullessa kotiin on aina siistiä mutta lounaaksi on syöty eilistä päivällistä tai käyty ulkona syömässä esim. salaattipaikassa :) Kun mies on kotona, saattaa vastassa olla maja olohuoneessa, legoleikit, kirjoja, pyykkiä, pyyhe tms. Mutta ruokaa mies laittaa ja tiskaa monta kertaa päivässä, siitä pisteet hänelle. Onneksi olen ymmärtänyt, että erilaisuus on ok, ihan muutaman kerran olen huomauttanut lapsen hoitoon liittyen että itse olisin tehnyt niin ja näin, mutta siitäkin tulee huono omatunto. Minusta on ihanaa kun lapsella on kaksi erilaista vanhempaa, molemmat yhtä tärkeitä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksista! Tämä on ollut kyllä mielenkiintoinen kokeilu ja auttanut sekä ymmärtämään toista että myöskin opettanut joustamaan. Lastenhoidosta en todellakaan voi valittaa, kaikki kn sujunut hienosti vaikka ihan kaikista asioista emme senkään suhteen ole yksimielisiä. Kotityöt on se kompastuskivi, mutta koitan ymmärtää ja olla iloinen niistä positiivisista eroista :)

    VastaaPoista
  4. Hei, hauska postaus!

    Meillä tapahtui jotain ihan odottamatonta kun minä lähdin töihin ja mies jäi kotiin. Miehen kotona ollessa kaikki on ollut tiptop. On siivottu ja tiskattu ja pesty pyykit. Olisin olettanut että minä olen meillä se siivooja ja miehen kotiin jäädessä kaikki järjestys repsahtaisi. Oltiin puhuttu siitä myös etukäteen. Ehkä se halusi vaan näyttää pystyvänsä :D

    Kaksi isompaa lasta on ollut onnessaan isin kanssa kotona, mutta vauva on vähän mammanpoika ja mun perään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hienoa että niinkin päin voi käydä. Meilläkin vauva kyllä ilmaisee ikävänsä heti kun vain minut näkee. Rinnalle on päästävä vaikka olisi juuri ennen oven aukaisua syöty. Alunperin ajateltiin että mies toisi vauvan välillä töihin syömään, mutta se osoittautui hankalaksi järjestelyksi juuri vauvan ikävän vuoksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...