sunnuntai 31. elokuuta 2014

3 vuotta



Kolmevuotias.
Nimensä mukainen ilopilleri. Täynnä touhua ja tarinaa. Uhmaikä on löytänyt pojan, mutta nyt toisella kerralla osaan itse suhtautua uhmaan paljon leppoisammin, hetki kerrallaan. Taaperosta on tulossa leikki-ikäinen, kävely on muuttunut juoksuksi ja hyppelyksi. Kiipeilytelineessä kohotaan jo monta askelmaa. Puheesta löytyy vielä paljon omia sanoja, eikä kaikkia kirjaimia aina löydy, mutta selvää saavat jo muutkin kuin vanhemmat.
 
Vaikka olenkin sukupuolineutraalin kasvatuksen kannattaja, on pakko myöntää että pojat ovat kyllä oma lajinsa. Eräs toinen äiti laittoi facebookin kuvan varhaisteini-ikäisestä pojastaan, joka ei voinut kävellä äitinsä kanssa yhdessä, koska se oli noloa. Jäin miettimään minun ja poikani suhdetta. Minä olen pojalleni vielä ihanin nainen maailmassa. Se jota pidetään kädestä kiinni kun kuljetaan ulkona, se jonka pitää illalla peitellä sänkyyn, se joka otetaan halauksin ja suukoin vastaan töistä kotiin. Tytöt haastavat äitisuhdetta jo vauvasta lähtien, mutta ilmeisesti pojat vasta jokusen vuoden kuluttua. Toivottavasti kelpaan kävelemään edes vierellä vielä monta vuotta.

Paljon onnea maailman ihanin poikani <3 br="">


4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...