lauantai 25. lokakuuta 2014

Huuto leluvuoren takaa!

 Aika tarkalleen kaksi kuukautta jouluun ja minua jo ahdistaa lahjatulva. Kaapit pursuavat tavaraa ja kirpparipöytäjonossa olen kahteenkin paikkaan. Joo, kyllä luin hesarin kolumnin, mutta en suostu provosoitumaan. Vaatehuoneen kassi nimittäin pullistelee lasten liian pieniksi käymiä ja minun raskauksien jälkeen liian suuriksi käyneitä vaatteita ja kenkiä. Lapset ovat isän kanssa syyslomalla mummolassa ja minä kävin kaappien kimppuun. Olen mielestäni hyvä luopumaan tavarasta. Vaatteiden, kenkien, ja muiden kodin tavaroiden kierrättäminen ei ole minulle vaikeaa. Kykenen hävittämään jopa vanhoja valokuvia ja lasten piirustuksia ihan surutta. Suurin osa kaapeista häviävistä tavaroista onkin juuri papereita. Yksi kompastuskivi minullakin on ja se on lastenhuone.


Pyöräytin lattialle vauvanlelukorin sisällön.Kyllähän noista moni joutaisi pois, esim. nuo pururenkaat ja pikkuvauvan helistimet. Eipä ne enää yksivuotiasta kiinnosta. Mutta mitä ihmettä niille voisi tehdä? Tätä vuorta kun ei todellakaan ole ostettu Pikkusiskolle. Kasassa on kaikkien kolmen lapsen vauvalelut ja vain muutama niistä on itse ostettu tai tehty. Kolme joulua, kolmet ristiäiset, kolmet vauvalahjat ja valtava kasa (äidin) muistoja. Miten voisin laittaa kiertoon A:n ristiäislahjaksi saaman helistimen, jota hän suuresti rakasti? Olkoonkin että niitä on myöhemmin tullut kaksi samanlaista lisää, nekin lahjoina V:lle ja Pikkusiskolle itselleen.


Yksivuotias ei todellakaan tarvitse seitsemää vedettävää lelua (ja minusta tuntuu että yksi on vielä mukana reissussa). Mutta kun yksi näistä on omasta lasuudesta, yhden näistä sai A yksivuotiaslahjaksi, toisen Pikkusisko, yhden V ristiäislahjaksi ja yhden taas kummit tekivät hänelle itse syntymäpäivälahjaksi. Yksi on vain niin hellyyttävä ja muistan vieläkin sen ihanan ruotsalaisen kirpputorin mistä se löytyi vain 50 sentillä. Ja se viimeinen kuitenkin on näistä useimmin leikittävänä. 

Isompien lasten lelujen suhteen ongelmana on mitä säästetään pienemmälle ja ylipäätään se, että kun isoin lopettaa leikkimisen jollain, pienempää se alkaa jo kiinnostaa ja näin ollen koko kuuden vuoden lelukavalkaadi geomagneteista puruleluihin on koko ajan esillä. Isoin ei enää leiki nukeilla, mutta keskimmäinen tykkää työnnellä nukenvaunuissa työkaluja ja autoja ja pienin taas on alkanut halailla nukkeja. Pahimpina päivinä lastenhuoneen lattialla on sulassa sekasotkussa pikkulegot ja dublot ja niiden lomassa luikertelee junarata. Mitään ei siis voi oikein viedä edes väliaikaisesti varastoon. Oma lukunsa ovat isot kasat samoja tavaroita. Eihän se pikkuauto tunnu isolta lahjalta vaikka niitä toisi jokaisella vierailukerralla, mutta kun kolmivuotiaalla on useita kymmeniä autoja, on niitä jo liikaa.

Sain minä sentään kasan yläkuvan tavaroita kerättyä kiertoon joutaviin ja osalle niistä jo löytyi kotikin toisesta perheestä jossa odotetaan vauvaa. Isompia lapsia odottaa kassit joista itse joutuvat miettimään mitä säästetään ja mitä laitetaan pois. Ajattelin myös viedä nukenvaunut hetkeksi varastoon, työntäköön V työkalujaan vaikka taaperokärryssä. Tämä äiti kuitenkin toivoisi, että tänä jouluna joulupukki toisi lapsille vain yhdet hyvät toivelelut ja jättäisi muut pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...