keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Hymyilen



Kävin alkuviikosta lääkärillä tarkistuksessa, missä muiden tutkimusten ohessa minulle tehtiin masennustesti. Se sama kysely, jonka suurin osa äideistä tekee neuvolassa jälkitarkastuksessa. Testi, josta vuosi sitten sain niin paljon pisteitä, että minut lähetettiin neuvolapsykologilla juttusille. Nyt lääkäri tuumi, että "ei sinulla masennusta ainakaan ole". Hymyilytti.


Tänään töistä pyöräillessäni päätin koukata puiston kautta. Ihanan värikäs syksy on vallannut luonnon. Ohikulkijat katsoivat ihmeissään kun potkiskelin lehtiä ja kuvasin polkupyörääni. Hymyilin heille takaisin. Nykyään tuntuu helpolta hymyillä. Vaadin edelleen itseltäni ihan liikaa, ja varmaan myös läheisiltäni, mutta koitan ottaa rennommin ja muistaa naurun. En hermostunut juuri ennen kotiinlähtöä soittavassa asiakkaasta, joka halusi jotain heti. Iloitsin keltaisista lehdistä, lasten innokkaista tarinoista kun avasin kotioven ja miehen valmistamasta ateriasta. Höpöttelin vauvan kanssa, ihastelin keskimmäisen askarteluja ja kehuin esikoisen nukkekampaamoa.


Illan suunnitelmana on keittää teetä, istua sohvalle neulomaan ja viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa lasten nukkuessa. Kuopus kolistelee pinnasängyn laitoja pyöriessään ja lastenhuoneesta kuuluu höpötys. Mieskin taisi puhua lähtevänsä vielä pyöräilemään. Silti hymyilen.


1 kommentti:

  1. Ihanan positiivinen kirjoitus.<3 Ja juuri noin,pienistä asioista iloitsemisesta ja hetkessä elämisestä ne positiiviset tunteet tulevat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...