keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Muoviton syyskuu


Kuinka moni teistä osallistui muovittomaan syyskuuhun? Lähdin innolla mukaan Facebookista tapahtuman huomasin, olinhan jo pitkän aikaa tuskastellut ja vältellyt ylimääräisiä muovipusseja. Miksi ihmeessä kaikki pitää pakata kaupoissa pikkuisiin muovikasseihin, joiden jatkokäyttö on lähes mahdotonta? Pussia tyrkytetään jatkuvasti, jopa silloin kun ostat tuotteen joka on jo valmiiksi pakattu kahvalliseen pakkaukseen. Olen jo pitkään käyttänyt hedelmäkassit useampaan kertaan, ottanut vain yhden johon pakkaan kaikki heviosaston tuotteet tai pakannut ne vain kangaskassiin. Nyt yritin välttää ihan kaikkea muovia.

Lähikauppiaskin tuntui lähteneen mukaan. Tarjolla oli paperipusseja ja niiden jälkeen innovatiivisesti tarjous ämpäreistä, jotka sai viidellä eurolla pakata täyteen kasviksia. Muovia joo, mutta ainakin taatusti moneen kertaan käytettävässä kymmenen litran ämpärissä, eikä kertakäyttöpakkauksessa.

Puolivälissä kuitenkin lamaannuin. Kahvipöydässä keskusteltiin kauppakasseista. Yksi tuumi että jos voittaisi lotossa, ostaisi joka kauppakäynnillä uuden muovikassin. Toinen ihmetteli että mitä siellä roskaämpärissä käyttää jos kauppakassia. Kolmas kertoi pakkaavansa haisevia roskia tuplapakastepussiin, etteivät ne haisisi. 

Illalla kävin ruokakaupassa. Kassajono oli pitkä. Edessäolija latasi hihnalle pari jättisäkkiä talouspaperia, monta pulloa virvoitusjuomia, kasan pieniä jogurttipikareita ja nappasi kolme muovikassia. Takanaolijalla oli valtaisa paketti kertakäyttövaippoja ja toinen terveyssiteitä. Hän harmitteli kaverilleen miksei lastenvaippoja saa samalla tavoin yksittäispakattuina kuin terveyssiteitä. Kaksi päivää myöhemmin etsin lapsille villavaatteita. Myyjä tuumi että villavaatteet ovat täysin vanhanaikaisia ja kaikki käyttää vain fleece- kerrastoja. Tuli sellainen olo että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Eikö ketään muuta kiinnosta? Sisuunnuin.

Loppukuun jaksoin taas yrittää. Minä ainakin, jos ei muut. Kaveripiiristä löytyi tsemppausta ja töissäkin keskustelin kestovaipoista työkaverin kanssa, joka aikoo käyttää niitä toisellakin lapsellaan.

Täysin muovittomaan syyskuuhun en pystynyt. Hammastahnaa en löytänyt ilman muovituubia, samoin pyykinpesuneste oli ostettava muovipullossa. Ison kansan muovipusseja ja -pakkauksia jätin kuitenkin kauppaa. Jogurtin ostan silti edelleen muoviämpärissä. En ole löytänyt hyvää turkkilaista jogurttia pahvipurkissa. Ne purkit eivät kuitenkaan mene roskiin. Mies ilahdutti päiväkodin lastentarhanopettajaa tarjoamalla isoa pinoa jogurttiämpäreitä askartelutarpeiksi. Niistä tulee kuulemma ainakin rumpuja. Lisääkin saa kuulemma tuoda.

1 kommentti:

  1. Tämä on just niin muovimaa kuin olla voi. Ymmärrän kyllä nuo muovipakatut hammastahnat ja sen sellaiset, mutta ne kauppakassien hamstraajat?! Mulla on kulkenut kangaskassi repussa jo ala-asteella. En ymmärrä, miten sellaisen käyttö voi olla hankalaa. Ja vaikken ikinä osta kassia ja aina vaatekaupoissakin ynnä muissa sanon ei kiitos muovikassille, niin silti niitä pusseja aina jostain tulee. Ja se kaupanmies, joka sanoi, että villavaatteet on vanhanhanaikaisia... voi että mun veri kiehahti. Minä väittelen näistä asioista veljeni kanssa harva se kerta kun nähdään ja joskus ihmettelen, miten me olemme niin erilaisia, vaikka saman kasvatuksen olemme saaneet. Ehkä veli on sitten perinyt jonkin pienen muovikassigeenin, joka minulta puuttuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...