perjantai 7. marraskuuta 2014

#isänkanssa


 Lapsiasiavaltuutettu haastoi meidät kertomaan isyydestä. Meille tuleva isänpäivä on ihan erityinen tänä vuonna miehen ollessa koti-isä. Meidän isä on täyspäiväinen isä ja kantaa vastuun lasten arjen sujumisesta. Ja totta puhuen aika ison vastaan myös minun arkeni sujumisesta, huolehtien usein eväistäni, kotiin unohtuneista tavaroista ja monesta muusta. Isän kanssa hupsutellaan, rakennetaan junaratoja ja palikkatorneja, piirrellään eläimiä ja vaikka mitä.


Meillä, ehkä aika poikkeuksellisestikin, isä on ollut kaikkien kolme lapsen kohdalla se ensimmäinen hoitaja ja sylissäpitäjä. Kaikki kolme ovat syntyneet leikkauksella ja ulos päästyään vauvat ovat viettäneet ensituntinsa isän kanssa kahden. Huudettuaan leikkaussalissa, matkan lastenhoitohuoneeseen ja lastenlääkärin pikaisen ensitarkastuksen, ovat he rauhoittuneet isän syliin. Mies on kertonun kuinka vauva tarratessaan paidan rintamukseen tai sormeen, selkeästi tunnistavansa isänsä heti ensihetkestä lähtien. Vaikka olen pahoillani etten ole saanut vauvoja heti syliini vaan joutunut odottelemaan tunteja heräämössä, olen suunnattoman iloinen että on hän on saanut nuo hetket kokea. Ne ovat varmasti vaikuttaneet myös hänen isyyteensä. Se että on saanut olla heti mukana, se jolle esikoisen kohdalla opetettiin kaikki vauvanhoito, se jolle luotettin viiden minuutin ikäinen käärö ja jätettiin kahden tutustumaan.

 Olen puhunut ennenkin kuinka ainakin meillä isä pyörittää arkea eri tavalla kuin äiti. Minun käyttäessä ison osan aikaa kotitöihin, vaatehuoltoon ja muuhun "tarpeelliseen", isä keskittyy ennemminkin lasten kanssa olemiseen. Kyllä hänkin kotitöitä tekee, mutta jos vain mahdollista jättää ne mieluummin iltaan tai minulle. "Tuotko tullessasi purkin maitoa ja jotain ruokaa? Ei ehditty kauppaan kun nukuttiin porukalla päikkärit." "Haetko matkalla leipää? Se on ihan loppu ja meillä on just junarata kesken". Kännykkään saapuu viesti vähän ennen töistä lähtöä. Kauppa olisi kyllä ihan kodin vieressä, parempi kauppa kuin työmatkani varrella oleva, mutta toisaalta ihailen hänen kykyään ottaa kaikki irti kotonaolosta ja keskittymisestä olennaiseen. Ehkä se johtuu siitä että hänellä on määräpäivä töihinpalaamiselle, toisin kuin minulla oli, tai sitten se on vain oikeasti luonne-ero. 
Koti-isäaika on muuttanut rooleja myös lasten silmissä vaikka hyvin tasaarvoisia vanhempia olemme aikaisemmin olleet. Kotona oleva vanhempi kuitenkin tuntuu olevan se ensisijainen turva kun jokin harmittaa. Kun aiemmin keskimmäinen huusi äitiä satuttaessaan itsensä, nyt kelpaa vain isä.
 

Isänpäivävalmistelut ovat meillä vielä vaiheessa. Jokin kiva yllätys pitäisi keksiä. MIten teillä vietetään isänpäivää?

1 kommentti:

  1. Ihana tunnustus lastesi isälle ja miehellesi ! Miehistä tulee usein hyviä isiä juuri sinuntapaisten kannustavien ja luottavaisten puolisoiden/äitien ansiosta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...