keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Vauvatarvikkeet osa 1: Vaavi- sänky

Minulta on toivottu postausta vauvatarvikkeista, mitkä ovat oikeasti tarpeellisia ja käytännöllisiä ja mitä kannattaa harkita hieman pidempään tai jättää jopa ihan suosiolla kauppaan. Kolmen lapsen kanssa olemme ehtineet kokeilla vaikka ja mitä. Koska lista on pitkä, eikä yhteen postaukseen mahdu kaikki, löytyy tämän aihepiirin postaukset Vauvatarvikkeet-sarja- linkin takaa.


Aloitan Vaavi- sängyllä, koska se on oikeastaan ainoa isompi etukäteishankita kolmannelle lapsellemme ja koska se on juuri lähdössä takaisin. Kyseessä on siis vauvan ensisänky, jonka voi vuokrata vauvan ensimmäisiksi neljäksi kuukaudeksi. Halutessa vuokra- aikaa voi toki jatkaa, mutta kuten kuvasta näkyy, ainakin meillä neljä kuukautta on aika lailla maksimikäyttöaika. 


Vaavi- sänky on ollut loistava hankinta. Pyörillä liikkuva sänky kulkee mukana missä sitä sitten tarviikaan. Useimmiten se liikkuu olohuoneen ja keittiön välillä, mutta onpa se käynyt usein lastenhuoneessakin, sekä kylppärissä seuraamassa pyykkien ripustamista. Vauva on aina mukana missä muukin perhe, mutta pinnojen takana suojassa isompien sisarusten juoksuilta ja riehumisilta. Vauva on viihtynyt sängyssä loistavasti muiden touhuja seuraten ja tietysti nukkuen.


Koska kaikki lapseni ovat syntyneet sektiolla, osasin kolmannella kerralla jo etukäteen varautua alun kipuihin ja liikkumisvaikeuksiin. Varsinkin ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina olleet todella vaikeat. Tikit kiristää, kävely on hidasta ja jo pelkkä kumartuminen tekee kipeää. Pelottaa kantaa vauvaa kovin pitkää aikaa, koska heikottaa ja se myös tekee kipeää. Siksi halusinkin vauvalle sängyn, joka on riittävän korkea, niin että saan hänet itse helposti nostettua ja myöskin kuljetettua. Öisin meillä on suosittu perhepetiä, mutta päivällä suurin osa unista on nukuttu Vaavi-sängyssä. 


Haikeudella tätä pakataan nyt pois. Huomenna posti kuljettaa sängyn takaisin. Kun vain olisin tajunnut hankkia Vaavi- sängyn jo aiemmillakin kerroilla. En voi muuta kuin suositella. Lisätietoja ja tilausohjeet löytyvät täältä.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Pahvilaatikkoauto





Olohuoneeseen oli jäänyt suuri tyhjä pahvilaatikko. Lapset olivat menneet nätisti ajoissa nukkumaan ja vanhemmilla ei ollut tekemistä. Syntyi idea ja lelu, joka vastaanotettiin aamulla ilonkiljahduksilla.

Kirjastossa

Aurinko helli meitä tänäänkin. Yleensä olemme tiistaiaamupäivät perhekahvilassa, mutta päätimme ottaa varman päälle vesirokon suhteen ja jäimme vielä pois. Sen sijaan suuntasimme ensin isin kanssa lounaalle ja sen jälkeen kirjastoon.


Kirjastot on meidän perheen juttu. Käymme kirjastossa vähintään parin viikon välein lukemassa ja lainaamassa kirjoja ja levyjä. Meiltä löytyykin ruhtinaalliset kolme kirjastoa parin kilometrin säteeltä kotoa. Lisäksi asioimme välillä (usein miten kyllä etänä) Kempeleen kirjastossa, missä V:n kummitäti on töissä. Tänään kävimme pienessä lähikirjastossamme.


Tässä kirjastossa on loistava valikoima lastenkirjoja ja romaaneja. A etsii aina iltasatukirjoiksi Risto Räppääjiä, Reuhurinnettä tai Heinähattua ja Vilttitossua, eikä liene ainut kun ne pääkirjastosta ovat aina lopussa. Täältä niitä kuitenkin löytyy. Samoin aikuisten kirjoja löytyy helpommin, eikä varausjonokaan ole yhtä pitkä. Sen sijaan tietokirjallisuutta kannattaa etsiä mieluummin muista kirjastoista.


Tuleeko teidän käytyä kirjastossa?

maanantai 27. tammikuuta 2014

Citypulkkailua

Jostain syystä meidän asuinalueen leikkipuistossa ei koskaan näy ketään meidän siellä käydessä. Tyhjässä leikkipuistossa on tylsää leikkiä ja vielä tylsempää äidin seisoa. Tänään me matkattiin hieman kauemmas pulkkamäkeen Juulin, Merin ja lasten perässä.


Kolmen kilometrin kävelylenkki kannatti, kun perillä oli lapsille leikkikavereita ja äidille juttuseuraa. Ja käyhän se hyvästä liikunnasta työntää kaksi lasta vaunuissa ja vetää kolmatta pulkalla.


Pakkasen kiristyminen ja auringon laskeminen eivät haitanneet, kun mukana oli kuumaa kaakaota ja keksejä.


Kotimatka taitettiin bussilla, eikä edes oltu ainoita pulkan kanssa kulkijoita. Kai tämä on sitä citypulkkailua, kun ei mäkeä enää löydy omasta pihasta, vaan on matkattava autolla kauemmaksi.

Löytyykö teidän asuinalueiltanne kivoja leikkipuistoja missä olisi seuraakin? Täällä tuntuu tietyt puistot olevan suosittuja ja sinne matkataan kauempaakin.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

6- vuotias



Juhlimme tänään A:n kuusivuotissynttäreitä. Tyttö halusi Monster High/ hirviöteeman. Etukäteen pelkäsimme ettei kukaan uskalla tulla juhlimaan vauvan vesirokon takia, mutta onneksi kaikki eivät peruneet ja saatiin kunnon juhlat aikaiseksi. 


Hirviöteeman mukaisesti A halusi ötökkäkakun. Lähikaupan leluhyllystä löyty kamala muovikovakuoriainen johon tyttö ihastui välittömästi. Tumman viirit ovat suklaata ja sisältö ihan perinteistä täytekakkua, mutta aikuisille ei kakku meinannut heti maistua.


Monster High tuntuu olevan todella suosittu teema, ainakin päätellen siitä miten kovan työn takana oli löytää noita astioita. Ongintapalkkiona olleet pussit askarreltiin itse joulukalenterista tulleista pusseista ja tulostetuista kalloista.

Vauvastani on tullut iso tyttö. Ensi viikolla pitäisi ilmoittautua esikouluun ja samallamietyiä jo hieman tulevia koulukuvioitakin. A odottaakin esikoulua jo kovasti. Hän osaa jo lukea ja kirjoittaakin jo hyvin. Laskeminen kiinnostaa kovasti ja joululahjaksi hän sai rannekellon ajanopettelua varten. Vanhempien mielestä noita ehtisi kyllä opetella myöhemminkin, mutta lapsi itse haluaa, kyselee ja tutkii, joten koitamme parhaamme mukaan tukea ja opastaa. Suosikkijuttuja ovat Monster High- nukkejen (tv-sarjaa tyttö ei tunne ollenkaan) lisäksi dinosaurukset, Legot ja kirjat. Isona hän aikoo lego- opistoon, sinne missä enokin opiskelee ja rakentaa legorobotteja. Aalto- yliopisto ei kuulemma kuulosta yhtä hienolta. Jotain kertoo sekin, että mieluiten legoista rakennetaan tarkasti ohjekirjaa seuraten, kuin vapaasti palikoita yhdistäen. Synttärilahjaksi saatu rahtilentokone lennonjohtotorneineen ja ajoneuvoibeen valmistui kahdessa päivässä. Pikkutarkka luonne siis, tuo minun iso pieni tyttöni.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Vauvan vesirokko



Vesirokko löysi meille. Maanantai-iltana mies löysi vauvan päästä pari näppyä. Mitä lie, varmaan pulautuksen polttamaa. Tiistai-aamuna vauvalla oli nääppyjä päästä varpaisiin, siellä täällä. Ensimmäinen ajatukseni oli allerginen reaktio tai märkärupi jota V:llä on esiintynyt aiemmin.ei ne kuitenkaan keksinyt mistä vauva olisi allergisen reaktion saanut, eivätkä ne oikein märkärupinäpyiltäkään näyttäneet. Koska seuraavalle aamulle oli sovittu lääkärineuvola, koitin olla panikoimatta, vaikkajokaisen vaipanvaihdon yhteydessä näppyjä oli muutama lisää. Keskiviikkoaamuna tyttö oli päästä varpaisiin täynnä näppyjä. Neuvolassa ei onneksi ollut meidän lisäksemme kuin yksi ihan pieni vauva äitinsä sylissä toisella puolella odotushuonetta. Lääkärikään ei näppyjä tunnistanut, mutta koska Alvalla oli selkeästi lämpöä, hän lähetti meidät Oysiin lastenlääkärille. Oysissakaan ei ensimmäinen lääkäri osannut sanoa mistä oli kyse, mutta hän sai paikalle eläkeikää lähestyvän lastenlääkärin, joka tunnisti heti oireet vesirokoksi. Yleensä pikkuvauvat selviävät parilla yksittäisellä näpyllä, mutta Alvalla reaktio on harvinaisen voimakas ja siksi lääkärienkin oli sitä vaikea tunnistaa.

Onneksi vesirokko on useinmiten harmiton sairaus pikkulapsilla ja vauva valtaisasta näppylämäärstään huolimatta selvisi vain kahden vuorokauden lämpöilyllä ja yhden yön valvomisilla. Edelleen näppyjä on paljon, mutta selkeästi ne ovat jo kuivuneita ja häviämässä. Mistä ihmeestä tämä oikein tuli? Isommat ovat sairastaneet vesirokon jo pari vuotta sitten, eikä kenelläkään tutullakaan ole ollut rokkoa vähään aikaan. Hirvittää vain, kuinka monta lasta ja varsinkin vauvaa Alva on vahingossa tartuttanut :(

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Talvivaatteet

Olen saanut kyselyjä lasten talvivaatteista, joita välillä on täälläkin vilahdellut. Tänä talvena talvivaatteista hankinta on ollut jotenkin tosi hankalaa ja meinasin jättää aiheen kokonaan väliin blogissa. Vauva syntyi juuri kun talvivaatteet saapuivat syksyllä kauppoihin, eikä minulla ollut silloin aikaa eikä kiinnostusta niitä etsiä. Kun sitten jaksoin asiaan paneutua, kaikkein mieluisimmat olivat jo menneet ja ylipäätään tuntui ettei mikään miellytä. Yllättävän monella aiemmin suosimallamme merkillä värit olivat kovin sukupuolisidonnaisia tänä sesonkina ja hinnat nousseet. Olen itse niin vilukissa ja ulkoilemaan säällä kuin säällä, että olen halunnut panostaa lasten ulkovaatteissa laatuun. Melkein 200€ pikkulapsen haalarissa tai varsinkin pelkästä takista tuntui kuitenkin liian suurelta summalta jo ihan periaatetasollakin. Päädyimmekin hankkimaan ja kokeilemaan tänä talvena ketjuliikkeiden vaatteita. Saako laatua muutamalla kympillä?


V: lle hankittiin Name It:n toppahaalari. Haalari on tosi kivan näköinen, denim-tyylistä kuosia karvareunushupulla. Vedenpitävydeen on loistava, samoin kulutuskestävyys. Toki kaksivuotias ei vielä mikään hurja rymyäjä ole, mutta peppumäki hiekoitetuksi jäällä ei saanut edes karheumaa aikaiseksi ja se on minusta jo hyvämittari kestävyydestä. Muutamalla kympillä saa yllättävänkin laadukkaan kuoren. Lämmin tämä haalari ei kuitenkaan ole. Jo parin asteen pakkasille alle tarvitsee villapuvun, oikeilla pakkasilla tällä ei pärjää. 


KappAhlin parka on ollut todellinen löytö. Hyvännäköinen takki, joka on oikeasti lämmin ja pitää vettä. Tämä V pukee itsekin mieluiten, jos saa valita. Housut ovat H&M:lta. Vain parinkymmenen euron housut ovat mukavan lämpimät ja pysyneet siisteinä. Tällä setillä on menty nämä hurjat pakkasetkin, eikä ole poikaa palellut (toki alla on ollut villapuku).


 A:lle vaatteiden löytäminen oli hankalampaa. Tyttö halusi ehdottomasti yksiväriset kirkkaanpunaisen takin, haalaria hän ei suostunut ajattelemaankaan. Ketjuliikkeiden valikoima oli pitkälti sinistä ja vaaleanpunaista, eikä voimakastahtoinen tyttö niitä kelpuuttanutkaan. Pitkän etsinnän jälkeen sopiva takki löytyi Reimalta. Halpikseksi tätä ei kyllä voi kutsua, mutta kaksinumeroisella summalla tämäkin irtosi. Reima on muuttanut mitoitustaan kapeammaksi ja hoikallekin lapselle paremmin sopivaksi. A: lle valittiin untuvatakki vettähylkivällä pinnalla. Villatakkia ei ole tarvittu edes kovimmilla pakkasilla, mutta silti takki on mukavan notkea kiipeilytelineeseenkin. Myös A: n housut ovat H&M:lta. Hänelle malliin turhankin leveä ja heijastimet hieman repsottavat. Mielellään tyttö ne jalkaan silti vetää, eikä toisia toppahousuja ole kaivattu. Hinta-laatu-suhde on tosi hyvä.


Parempana takkina A:lla on Mini Rodinin Pico. Ketjuliikevaate tämä ei toki ole ja ostinkin tämän jo aikaisin syksyllä, se kun oli sekä minusta että tytöstä niin ihana. Etukäteen pelkäsin, että takille ei tule käyttöä kuin parin viikon ajan syksyllä ennen kuin siirrytään talvivaatteisiin, mutta tämä olikin loisto-ostos. Me kun liikumme kaupungilla useinmiten kävellen, saa paremmillakin vaatteilla olla teknisiä ominaisuuksia. Eräällä kauppareissulla ihan kirjaimellisesti uitiin vesilätäkössä, mutta Pico piti alla olleet vaatteet kuivina kotiin saakka. Tänä talvena on ollut niin lauhaa, että untuvatakkia saattoi ajatella käyttöön vasta nyt tammikuun puolella ja syystakilla pärjättiin joulun yli. Takki pitää tuulta niin hyvin, että villatakin kanssa pärjää pikkupakkasillakin mainiosti.

Talvi on toki vasta puolessa, mutta tällä kokemuksella ostan mielelläni talvivaatteita ketjuliikkeistä toistekin. Vaikka haalarihieman pettymys onkin, takit ja housut ovat ylittäneet odotukset. 


maanantai 20. tammikuuta 2014

Ihana aamu



Pakkanen vain kiristyy, mutta se on tuonut mukanaan auringon. Aamut avautuvat ihanaan valoon. Olen saanut ihan uudenlaista energiaa tästä näystä.


Vietyämme isommat päiväkotiin, palasimme vauvan kanssa kotiin. Ensin leikkiä iloisen Alvan kanssa, kunnes päiväunet voittivat.


Yleensä lämmitän lapsille jotain eilistä tai paistan pikaisen munakkaan lounaaksi. Mies hoitaa päivällisen valmistuksen yleensä, mutta ei tänään. Tänään olen tehokotiäiti ja valmistin ruokaa jo heti aamusta. Päiväkotilaisia odottaa kanapastapaistos.

Aurinkoista päivää kaikille!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Lauantai-illan huumaa



Ulkona paukkuu pakkanen. Lapset nukkuvat. Mies lähti ystävien järjestämään tapahtumaan. Minä käperryn sohvan nurkkaan neuleen ja leffan pariin. Kun videovuokraamon ei pääse, netti-tv- palvelut ovat yllättävän käteviä. 

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kassipussikori

Joku aika sitten kerroin ostaneeni Metsolan Black & White collectionin kangasta. Kaupassa vielä mietin tyynynpäällistä, mutta kotona syntyikin ihan toinen idea.


Säilytyskoreille  (tai miksi tätä pitäisi nimittää?) on aina tarvetta, ainakin meillä, ja kangasta oli juuri sopivasti kappakassikokoiselle paperipussille. Tähän kokoon mahtuu iso kasa vauvaleluja, lankoja tai vaikka dublopalikoita.


Säilytyskassi syntyy yhden illan projektina, joten näitä viitsii tehdä enemmänkin ja samalla saa hävitettyä kaapeista sekä kankaita, että paperikasseja, joita meillä kerääntyy ruokapiiritilausten mukana joka viikko. Erikokoisia pusseja käyttämällä voisi tehdä vaikka kukkaruukunsuojuksen tai säilytyspussin tuteille. Mitäs tykkäätte?

maanantai 13. tammikuuta 2014

Äidin kengät



Julkaisin joku aika sitten Instagramissa kuvan uusista ihanista talvikengistäni ja kun niistä tuli niin monta kyselyä, kerronpa täälläkin. Ruotsalainen lastenkenkiä valmistava Kavat tekee nykyään kenkiä aikuisillekin. Kavat on ollut meillä yksi luottomerkeistä jo monta vuotta, heillä kun kivan näköisiä ja laadukkaita lastenleikkiä. Minun jalkaani päätyivät Ingrid- saappaat.  


Mikä siinä muuten onkin, että lapsille tulee hankittua joka vuosi sadoilla euroilla talvivaatteita ja -kenkiä jotka mahtuvat vain yhden kauden, mutta itselle ei muka raski hankkia mitään vaikka ne menisi monta vuotta? No kieltämättä on aika vaikea löytää kenkiä jotka olisivat yhtäaikaa sekä lämpimät, että hyvännäköiset. Mutta vaikka näissä yhdistyi sekä kiva ulkonäkö, että ekologisesti käsitelty nahka ja paksu villavuori, mukaani otin nämä vasta kolmannen sovituskerran jälkeen.


Pakkaset saapuivat viimein tänne Oulun seudullekin ja kengät pääsevät oikeasti käyttöön. Tänä talvena ei minunkaan varpaani palele.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Leikkisä päivä

Kaksivuotiaan leikkejä on ihana seurata. Mielikuvituksella ei ole mitään rajoja. Parkkihallissa voi olla koti, kauppa, parkkihalli tai vaikka päiväkoti. Mittasuhteilla ei ole mitään väliä, vaan dublo-ukko voi ajaa pikkuriikkistä autoa, iso traktori sopii ihan mainiosti viereen, pöytäliinalla on omapaikkansa ja leikkikännykkä on oltava vieressä koko ajan.


"Lentokone menee,  huiiijuii! Tää on traktorimies. Se menee sairaalaan mummon kanssa. Sillä on jalka kipeä. Joo-o, ihan oikeesti!"


Parkkitalo on V:n lempilelu. Hän sai sen vuosi sitten joululahjaksi. Harmillisesti se kuitenkin rikkoutui jo alkukeväästä varomattomien leikkien seurauksena, niin että ylin autokansi jouduttiin irrottamaan kokonaan. Myyjäliike totesi lelujen olevan kulutustavaroita ja epäilivät että varaosien saaminen on mahdotonta, eivätkä he ainakaan niitä saa. Harmitti, mutta lapsen mielikuvitus onneksi kehitti kolmoskerroksen ja lelulla jatkettiin leikkejä.


Nyt joulun aikaan huomasin samaista parkkitaloa myytävän taas ja etsin käsiini maahantuojan yhteystiedot. Viimeviikolla viimein laitoin sähköpostia maahantuojalle. Voihan sitä ainakin kysyä. Seuraavana päivänä sähköpostissa odotti vastaus ja perjantaina haimme uuden kolmostason postista. Kiitos vain Hape ja Tevella!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Vauvauimari



Lauantait alkavat meillä tästä lähtien aamu-uinnilla Pikkusiskon aloittaessa vauvauinnissa. Pieni ihminen oli hämmennystä täynnä riisuutuessamme viileässä pukuhuoneessa ja pukiessa uima-asua. Altaan reunalla ilme muuttuitotiseksi. Mitä ihmettä tämä on? Vedessä hän oli tyytyväinen niin kauan kun sai olla tiukasti äidin sylissä, uimaotteita kokeillessa alkoi jännittynyt kitinä. Loppujen lopuksi altaasta poistuttiin hitusen etuajassa, ennen kuin nyyhkytys muuttui oikeaksi itkuksi. No tästä varoiteltiin etukäteen, eikä Pikkusisko ollut ainoa. Toivottavasti ensikerralla olisi jo mukavampaa. Isosisarukset olivat yhtälailla jännittyneitä ensimmäisellä kerrallaa, mutta pikkuhiljaa vauvauinnista tuli mukava harrastus koko perheelle. 

Vauvauinnissa ei ole tarkoitus oppia uimaan, eikä oikeastaan mitään muutakaan konkreettista. Päätarkoitus on mukava yhdessäolo ja leikkiminen. Silti pidän tätä todella hyödyllisenä harrastuksena. Vedessä käyttäytymiseen vauvauinti on kuitenkin vaikuttanut selvästi. Kumpikaan isommista lapsista ei pelkää vettä, molemmat osaavat pidättää hengitystään veden alla ja näin ollen eivät hätkähdä veden alle joutumista edes vahingossa ja yllättäin. Tänäänkin V leikki vauvauinnin ajan isän kanssa lastenaltaassa leikkien ja laskien liukumäestä. Kaksivuotias horjahti useamman kerran niin että kasvot kävivät vedessä, mutta poika ei ollut moksiskaan, pyyhki vain vedet kasvoiltaan ja jatkoi touhujaan. Vanhemman täytyy toki olla koko ajan vieressä, mutta kyllä se helpottaa kovasti, kun tietää että lapsi ei pelkää eikä hörppää heti vettä keuhkoihinsa. 

P.S Kiitos palautteesta koskien blogin fonttia. Kirjoitan yleensä iPadilla ja jostain syystä fontin muutos ei näkynyt sillä ollenkaan.



torstai 9. tammikuuta 2014

Mini Rodini ss14 sneak peak



Mini Rodini julkaisee ensimmäisen erän kevät-kesämallistostaan parin viikon kuluttua ja pieniä maistiaisia on jaettu sekä heidän omilla sivuillaan, että useissa ruotsalaisissa blogeissa. Toistaiseksi en ole nähnyt vielä mitään mikä olisi suuremmin huomioni kiinnittänyt, mutta viisivuotias innostui tämän kuvan nähdessään. Kieltämättä on kyllä ihan hänen näköisensä, liskofani kun on.

Mitä tykkäätte? Vai jaksaako vielä edes miettiä ensikesän vaatteita?

maanantai 6. tammikuuta 2014

Lasten Metsola black&white collection



Tällaisella kuvalla lähestyi Lasten Metsola viikonloppuna fb- sivuillaan ja sai ainakin minun huomioni kiinnittymään. Värikäs retro ja paksut frotee ja velourit ovat alkaneet jo jokin aikaa sitten kyllästyttää, enkä ole viimeisimpiä mallistoja seurannut, mutta tämä mustavalkoisuus kyllä inspiroi. Kyseiset kuosit löytyvät sisustuspuuvillana, siis hieman vaatetuslaatua jämäkämpänä kankaana. 


Vein A:n tänään Kempeleeseen kaverinsa synttäreille ja samalla reissulla piipahdin Metsolaankin. Puuvillan lisäksi pienoista löytyi myös mukavia mustavalkoisia trikoita. Sulkakangasta lähti pieni pala mukaan ja mielessä olisi montakin ideaa mitä siitä voisi tehdä. Kuulemma sisustuslinjan ollaan kevään aikana laajentamassa enemmänkin, saa nähdä mitä seuraavaksi julkaistaan. Hieman veikkaan että ainakin näitä kaaria tullaan näkemään kankaanakin.

Mitäs tykkäätte? Kiehtooko mustavalkoisuus? Mitä te tekisitte tuosta sulkakankaasta?

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Afrikan tähteä



Ankean harmaa sää houkutteli keksimään tekemistä sisätiloihin ja niinpä kävimme tänään Pohjois-Pohjanmaan museossa katsomassa Afrikan tähti- pelilaudan toinen puoli- näyttelyn. Näyttely oli esittely Afrikan valtioista, ihmisistä, kulttuurista ja erityisesti Euroopan ja Afrikan yhteisestä historiasta muunnettuna hauskasti pelilaudan muotoon. Näyttelytilan lattiassa kulki siis lepilaudalta tutut ympyrät ja eteneminen tapahtui noppaa heittelemällä. Vaikka näyttely oli suunnattu koululaisille, sopi se ihan hyvin myös viisivuotiaalle pelifanille. Tosin lakritsipurkkien yhteys Afrikaan jäi hänelle hämäräksi. 

Turhan harvoin tulee käytyä museoissa tai muissakaan näyttelyissä. Milloin te olette viimeksi käyneet ja missä?

Tangle Teezer



Pieni kapine piikikästä muovia on puhuttanut jo useamman vuoden ainakin kauneusblogeissa. Useampi hiustehoitotuotteiden päälle ymmärtävä kaverikin on tällaisen hankkinut jo ajat sitten ja hehkuttanut. Nyt sain suosituksia jo sellaisiltakin kavereilta, joilta en olisi kauneusvinkkejä saavani, joten pakkohan minunkin oli kokeilla. Ai mikäkö tuo on? Se on Tangle Teezer ihmehiusharja. Pakko myöntää, ettei kohu ihan aiheetonta ole. Minulla on luonnonkihara ja todella herkästi takkuuntuva, paksu tukka, jota märkänä ei edes kannata yrittää harjata. Tai siis ei kannattanut ennen. Takut häviää kivuttomasti ja samalla muoviharjakset hieroo päänahkaa. Valitettavasti A on perinyt takkuuntuvan hiuslaatuni ja aiemmin aamuisin kiukuteltiin hiusten harjauksen kanssa. Ei enää. Ja ne lupaukset kiiltävästä hiuksista, en edelleenkään tajua miten se on mahdollista, sehän on vain hiusharja, mutta totta se on.

Joko teiltä löytyy ihmeharja? Tykkäättekö?

perjantai 3. tammikuuta 2014

Vimma


Joko olette tutustuneet Vimmaan? Uusi suomalainen lastenvaatemerkki tuli myyntiin pop up- shopiin joulun alla ja nyt alkuvuodesta aukeaa nettikauppa. Merkin takana ovat Marjut Rahkola sekä Marimekolta tuttu Maija Louekari jonka käsialaa tämä palmikkokuosi on. Mukavasti hieman erilaista, sopivan graafista, etten sanoisi vimmaisen näköistä. Voisin pukeutua tuohon kuosiin itsekin. Odotan nettikauppaa innolla, tämän yksilön sai. Fb- sivujen kautta tilaamalla.


Materiaali on ihanan ohutta trikoota, sopii hyvin meidän lämminveriselle tytölle. Mitoitus vastaa kokoaan, ainakin tämä paidan osalta. A on tarkka siitä mitä päälleen kelpuuttaa ja valitettavan usein se mitä äiti ehdottaa aamulla, ei kelpaakaan. Tämä kuitenkin iski myös tytön sydämeen ja se piti saada heti päälle kun paketin aukaisin.






keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Meidän 2013

Vuosi on vaihtunut ja on aika koota menneen vuoden tapahtumat ja suunnata eteenpäin. Vuosi sitten odottelimme etelänlomaa ja asetin tavoitteekseni löytää syksyksi töitä. Lomailimme kyllä ja töitäkin löytyi, mutta vuodesta tulikin ihan erilainen kuin kuvittelimme. Vuoteen 2013 mahtui dramatiikkaa, yllätyksiä ja paljon onnea.


Tammikuussa lomailimme Teneriffalla nauttien lämmöstä ja rennosta meiningistä. Kanariansaaret kuulemma ovatkin olleet nouseva trendi nuorten aikuisten lomanviettipaikkana. Me ainakin viihdyimme ja lyhyt lentomatka lämpöön on kyllä iso plussa. Tammikuussa A täytti kuusi vuotta.



Helmikuussa sairastettiin. Sairastelut aloitettiin noroviruksella ja sen jälkeen vierailulle tuli influenssa. En muista että meillä olisi koskaan sairastettu yhtä paljon kuin viime keväänä. Toivottavasti tämä kevät olisi helpompi.



Maaliskuussa tajusin olevani raskaana. Meille olisi tulossa yllätysvauva. Suunnitelmat meni ihan uusiksi.



Huhtikuussa blogini osallistui ensimmäiseen Blogirinkikampanjaan kasvattamalla taimia Danonino- purkeissa. Tämä oli kyllä tosi hauskaa. Huhtikuussa kävimme myös Helsingin Lastenmessuilla Blogiringin tarjotessa liput.



Toukokuussa sain töitä. Olin ajatellut kyseleväni syksyksi osa-aikatöitä entisestä työpaikastani, mutta huomasin työpaikkailmoituksen vakipaikasta toisaalle ja ajattelin kokeilla, vaikka olinkin hyvin skeptinen mahdollisuuksieni suhteen, vaikken edes tiennyt vielä olevani raskaana. En voi vieläkään käsittää tuuriani, että raskaanaollessa, luullessani puhuneeni sammakoita haastattelussa sain kuin sainkin paikan kymmenien hakijoiden joukosta. Toukokuussa myös tyhjennettiin kaappeja Siivouspäivänä ja nautittiin jo kesän lämmöstä.



Kesäkuu oli ihanan lämmin. Pyöräiltiin, uitiin, käytiin piknikeillä. 



Heinäkuussa kasvatettiin mahaa ja lomailtiin Helsingissä ja Turussa.



Elokuussa minä aloitin töihin tutustumisen ja lapset aloittivat päiväkodissa. V:lle päiväkotiin jääminen oli lähes joka aamu kauhistus, A taas nautti kun oli kavereita ja tekemistä eikä olisi halunnut pois ollenkaan. Elokuussa V täytti kaksi vuotta ja alkoi puhua.



Syyskuussa jännitettiin sektiota ja siihen liittyviä komplikaatioita, pakattiin sairaalakassi ja laitettiin koti kuntoon vauvaa varten. A ja V matkasivat mummolaan kahdestaan ja viimein kuun lopussa syntyi Pikkusisko.



Lokakuussa totuteltiin vauva-arkeen, murjottiin päiväkotikuvissa (oikeasti niistä kuvista tulikin tosi hyviä), kärsittiin rintatulehduksesta ja nautittiin värikkäästä syksystä.



Marraskuussa juhlittiin ristiäisiä ja häitä, Pikkusiskon saadessa nimen ja meidän vanhempien mennessä kaikkien yllätykseksi samalla naimisiin. 



Joulukuussa kärsittiin uupumuksesta, valmisteltiin joulua ja opeteltiin olemaan kärsivällisempia ja tuntemaan itseä paremmin. Joulun aikaan kerättiin voimia mummolassa ja pikkuhiljaa arki tuntuu helpommalta.

Uudelle vuodelle on tiedossa ainakin minun töihin paluuni maaliskuussa, miehen jäädessä vuorostaan kotiin. Arki tulemisia muuttumaan kovasti. Tavoitteeksi on asetettu uuden kodin löytyminen jouluksi. Saa nähdä mitä loppujen lopuksi tapahtuu. Ehkä koti löytyy, tai sitten ei. Tai sitten se on ihan erilainen kuin mitä nyt etsitään. Tai ehkä se sijaitsee jossain ihan muualla kuin mitä nyt kuvittelemme. Odotamme jännityksellä mitä vuosi tuo tullessaan.

Hyvää uutta vuotta!






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...