keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Outo päivä







Helmikuu? Plusasteita, välikausivaatteita, kuiva asvaltti, vihertävää nurmikkoa, pölisevän hiekan hajua. Joku rouva pyöräili viereeni huudahtaen hei tyttö! pudotettuani lapsen rukkasen vaunuista. Tyttö? Minäkö? Ai tämän karavaanin kanssa? Ihan outo päivä.



maanantai 24. helmikuuta 2014

Märkä päivä



Kevät on tänä vuonna ajoissa. Lämpömittari näytti monta astetta plussaa ja päiväkodin piha oli täynnä vettä. Jäimme tänäänkin leikkimään pikkukoulun jälkeen. Puistoissa on talvisin hiljasta, joten on mukavaa kun kerhon lapset voivat leikkiä yhdessä ja aikuisillekin on seuraa. Lapsista lätäköissä pomppiminen on parasta kevätpuuhaa. Heidän riemukseen isoja lätäköitä oli useita, tietysti esim. keinujen ja liukumäen alla. Hiekkalaatikko muistutti lähinnä uima-allasta ja kiipeilytelineestä hypätessä sai aikaiseksi kunnon roiskeet. Lasten mielestä siis ihan paras päivä! Riemua, iloa ja räkänaurua. Aikuisten mielipiteet sen sijaan jakautuivat. Toisten mielestä lätäköissä pomppiminen on ehdottomasti kiellettyä, toiset taas kokevat sen lasten oikeudeksi pitää hauskaa. Itse kuulun jälkimmäiseen. Toki jos on tarkoitus jatkaa matkaa vaikkapa kaupungille tai kylään, kuten osalla porukasta oli, kieltäisin minäkin, mutta jos on tarkoitus suunnata kotiin, mitä sitten vaikka kastuisikin. Lapset olivat kotiin päästyämme lähes alusvaatteita myöten märkiä (se niistä vedenpitävistä halpiksista, kun maastoon tutustutaan uimalla :)) ja kylppäri vielä illallakin täynnä märkiä toppavaatteita. Lasten iloiset ilmeet olivat kuitenkin sen arvoisia.


lauantai 22. helmikuuta 2014

Kahdestaan

Viikonloppu vauvan kanssa kahdestaan.


Köllöttelyä, höpöttelyä, vaunulenkkejä, ei kiire mihinkään. Shoppailua, kerhoilua, ystävien tapaamista, santsikuppi kahvilassa. 


 Esikoisen kanssa olisin ollut paniikissa. Voin hyvin muistaa sen ajan kun pelkästään työpäivä kahdestaan vauvan kanssa tuntui rankalta. Kaikki oli uutta ja pelottavaa, en osannut ennakoida vauvan toimia yhtään ja ylipäätään olin ihan ulalla. 


Nyt tämä on luksusta, vain yksi lapsi ja minä. Vapautta arkirutiineista ja aikatauluista. Kokemus tuo varmuutta, tässäkin asiassa.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Soiva laulukirja



Joulupukki toi lapsille kivan laulukirjan, joka laulun sanojen lisäksi myös soittaa kappaleet. Yleensä en voi sietää mitään soivia leluja tai kirjoja, mutta tämä on ihan huippu äidinkin mielestä. Tykkään laulaa ja A:lle tulikin laulettua vauvana paljon, sekä kävimme myös muskarissa. V:n ollessa vauva muskarissa ei ollut sisarusyrhmiä sopivaan aikaan ja muutenkin laulaminen jäi vähiin. Nyt olen herätellyt tapaa uudelleen henkiin. Lauluhetket lasten kanssa ovat yleistyneet meillä kovasti, kun enää ei tarvi miettiä mitä lauletaan ja sitten miten se laulu menikään. Vauvan kanssakin tuntuu luontevimmalta lauleskella säestyksen kera.


Kirjan laulut on koonnut ja soittanut Soili Perkkiö, siis se Pikku Kakkosestakin tuttu täti. Mukana on iso joukko vanhoja tuttuja lastenlauluja, sekä muutama uudempi ja vieraampi. Näiden uusien laulujen kohdalla paljastuu kirjan hienous: vaikka et osaisi laulaa nuoteista, voit silti opetella uuden laulun säestyksen avulla. Ja vaikka osaisikin laulaa nuoteista, sävelen kanssa opettelu on nopeampaa ja hauskempaa.


Kuvitus on Terese Bastin käsialaa ja se tuokin vanhoihin tuttuihin uutta raikkautta. 


V sai joulupukilta myös "kitaran" (ukulelen) ja yhdessä kirjan kanssa laitetaan usein bändi pystyy. Poika soittaa ja laula kirjan mukana. A taas arpoo summassa jonkin laulun ja koittaa muistaa sanat ulkoa tai löytää sanat kirjasta mahdollisimman nopeasti. Yksi hauska leikki on myös arvuutella äitiä mikä laulu on kyseessä. Omassa päässäni soi jatkuvasti Hurja hai, Hulla Bulla tai Metsämökki ja niitä laulellaankin lasten kanssa usein.

Stokke Tripp Trapp Newborn set

Vauvatarvike- sarjan kolmas osa


Tämäkin tuote liittyy ajatukseni helpottaa vauva-arjen aloitusta sektion jälkeen. Stokken newborn kaukalo Tripp Trapp- tuoliin asennettuna nostaa vauvan seisomakorkeudelle sekä kätevästi pöydän ääreen. Ei siis kumartelua ja nostelua. Lisäksi vauvan saa sijoitettua sopivalle korkeudelle isosisarusten silitellä, ilman pelkoa ylikävelystä.


Mekanismi on todella kätevä. Klik vain ja kaukalo on paikoillaan, eikä enempää vaadita poisottamiseenkaan. Vauvan viihdykkeenä kaukaloon kuuluu varsi lelua varten. 


Pieni suunnitteluvirhe tässä tuotteessa tuntuu kuitenkin olevan. Kuten kuvasta näkyy, istuin on todella pieni. Kuvanottohetkellä vauva oli vasta 3 kk ja kaukalo alkaa käydä liian pieneksi. Tänäpäivänä vauvan peppu ei enää mahdu kunnolla kaukaloon ja turvavyötkin alkavat olla liian lyhyet. Suositusiäksi on annettu 0-6 kk ja ajattelimmekin että tuo olisi kätevä ensilusikallistenkin maisteluun, ennen kuin vauva osaa istua. Aika tipalle menee onnistuuko. Istuin on vielä käytössä, mutta kovin mukavalta se ei enää näytä eikä vauva kovin pitkään siinä viihdykään.


Tripp Trapp New Born- kaukalosta jäi kahtiajakoinen olo. Toisaalta tosi kiva ja kätevä sekä hyödyllinen, mutta suunnittelutyö on jäänyt vajaaksi.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Lankkuhaaste!



Yleensä en lähde mukaan liikuntahaasteisiin tai - villityksiin. Olen ollut täysin kykenemätön jumppaamaan kotona. Olen ollut reilun vuoden kuntosalin jäsen ja salilla käyminen oli todella pakkopullaa. Olen ryhmäliikuntaihmisiä, niissä viihdyn ja niistä nautin. Lankutushaasteeseen kuitenkin hurahdin. Kun vatsalihaksia on leikelty reilu neljä kuukautta sitten, tuntui tämä hyvältä vaihtoehdolta aloittaa treenaaminen pikkuhiljaa ja saada vatsan aluetta kuntoon. Mies ryhtyi tukijaksi ja niinpä olemme lankuttaneet yhdessä muutamana iltana. 30 sekuntia ei vielä tunnu missään, viisi minuuttia sen sijaan hirvittää jo etukäteen. Yritys on silti kova! Mies ehdottikin jo, että tämän jälkeen aloitetaan punnerrushaaste. Apuaa...

Mitenkäs te, oletteko ottaneet haasteena vastaan? 

perjantai 14. helmikuuta 2014

Hyvää ystävänpäivää!


Meidän ystävänpäivä sisälsi vertaistukea muilta uhmaikäisten vanhelmilta, ystävien tapaamista ja kuusivuotiaan onnea päästessään kerhossa ulkoilemaan vanhojen (samanikäisten) päiväkotikavereiden kanssa.

Hyvää ystistä rakkaat!

Sydänboxit voi tulostaa täältä.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kun lapsi saa valita




Kuusivuotias on jo tarkka tyttö vaatteistaan, eikä äidin valitsemat aina kelpaa. Annoinkin hänelle luvan valita itse mieluistanetyikaupan valikoimasta. Pakettiin päätyivät Heben jännä kissapaita ja Mini Rodinin aurinkolasit. Noita aurinkolaseja kyllä mietin pitkään suostunko, mutta jotenkin ne on niin törkeät että ovat jo hienot. Ja tytöstä ne ovat "ihan parhaat".

Mitäs tykkäätte? 


Keskiviikkokaaos

Tänään ei oikein mikään mennyt putkeen.


Vauvalla on vatsavaivoja, eikä hän ole saanut nukuttua kunnolla kohta pariin viikkoon. Yöt ovat onneksi alkaneet taas sujua, mutta päivät ovat menneet vain pahemmiksi. 20 minuuttia on maksimi päiväunipituus, nukuttiinpa sitten liikkuvissa vaunuissa, autossa tai sängyssä. Näitä pätkiäkään ei kerry kuin kolme tai neljä päivässä ja välissä huudetaan sekä väsymystä että kipeää vatsaa.


Juuri kun vauva nukahti, kaksivuotias päätti siirrellä leikkikeittiötään ja kaatoi lelukorin metallisine kokkausvälineineen. Se siitä 20 minuutista. Olin haaveillut kupillisesta teetä. Viesti miehelle: mitä jos aloittaisin työt jo huomenna? Ylipäätään koetan olla näkemättä ja kuulematta mitään istuen pinnasängyn vieressä pelaten candy crashia.


Uusi yritys ja tällä kertaa pika pikaa lapsille ruokaa eteen. Makuuhuoneesta kuuluu huuto ja palatessani pöydästä löytyy koskemattomat, kylmät lautaset. Kaksivuotias kieltäytyy päiväunista. Kuusivuotias haluaa mennä naapuriin, katsoa elokuvan, pelata pädillä, tai ei ainakaan levätä tai rauhoittua tai edes leikkiä. Lastenhuoneen ovi rymähtää kiinni ja hetken kuluttua radio raikaa. Makuuhuoneesta kuuluu taas huuto.


Mies oli kerrankin tilanteen tasalla (tajunnut ehkä piilotetun vihjeen) ja tuli töistä puolituntia etuajassa tuoden mukanaan kukkia ja suklaata. Kaaos jatkui lasten nukkumaan menoon asti. Koti on kuin pommin jäljiltä. Hymyilyttää. Tuli mieleen tämä sketsi: 








tiistai 11. helmikuuta 2014

365 tavaraa

Anrinko haastaa vähentämään tavaraa ja tartuin heti haasteeseen. Asumme alle 70 neliön kolmiossa, joten turhalle tavaralle ei todellakaan ole tilaa. Vuosi sitten pidimme parissa erässä yleensä kuusi viikkoa kirpparipöytää, myimme tavaraa netissä ja lisäksi saimme hävitettyä ison kasan tavaraa Siivouspäivänä. Emme siis aiemminkaan ole säilöneet ylimääräistä tavaraa liiemmin. Kun lapsia on kolme, tuntuu tavaraa pursuavan silti joka paikasta. Varsinkin vaatteita jää jatkuvalla syötöllä pieneksi. Joulu ja esikoisen syntymäpäivät ovat lisänneet tavaramäärä myös osaltaan. On aika raivata taas kaappeja.


Haasteen ohjeistuksena on hävittää vuoden aikana 365 tavaraa tai vaatetta, siis yksi vuoden jokaisena päivänä. Ei kuulosta pahalta vai mitä? Lasten vaatekaapeista kertyi jo ensimmäiset 100 tavaraa, joten hyvin alkaa. Näistä tosin pieni osa lähtee varastoon odottamaan pienempää sisarusta, mutta yli puolet on tarkoitus saada eteenpäin sukulaisten ja ystävien lapsille sekä kirpparille. Rikkinäiset sukkahousut heitän kyllä roskiin, vaikka Anrinko roskiinheittämisen kielsikin. 

Uutta tavaraa joutuu pakostikin hankkimaan, ainakin isompien lastenvaatteiden muodossa, mutta korkeintaan puolet poisheitettyihin nähden. Siis jos laitan pois 10 tavaraa, saa tilalle ostaa korkeintaan viisi. Tämän koenkin isommaksi haasteeksi, kuin kiertoon laittamisen. A halusi vähän aikaa sitten kerhon saa ottaa- korista pehmolelun ja silloin jo sovittiin, että tyttö vie tilalle ainakin kaksi omaa lelua joilla ei enää leikitä. Ehkäpä tällä keinolla saadaan hillittyä ostamistakin.

Mitenkäs teidän kaapit?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Vaunut, vauvatarvikkeet- sarjan osa 2

Seuravaksi sarjassani ainakin meidän perheen tärkein ja kallein vauvatarvike, eli vaunut. Vaunuja valitessa kannattaa miettiä miten paljon, ja miten usein vaunuja käyttää, millaisissa paikoissa ja maastoissa. Lisäksi kannattaa miettiä tarviiko vaunut kasata miten usein autoon ja kuljetaanko bussilla. Pikkuvauvalle tekee mieli hankkia tukevat ja jykevät vaunut, mutta kannattaa miettiä samointein jo ratastarvetta ja varustaa sopivat rattaat vaunukopalla vauva-ajaksi. Pikkuvauva-aika ja vaunukoppatarve on kuitenkin niin lyhyt aika. Toki olosuhteet ja tarpeet voivat muuttua. Tiedän perheitä joissa on selvitty kolmenkin lapsen kanssa yhdille vaunuilla loppuun asti. Meillä on menossa jo kuudennet. Kuljemme paljon kävellen ja bussilla, vaunuille tulee helposti toista sataa kilometriä viikossa, paljon enemmän kuin keskivertoviikkona autollemme. Siksi vaunuja on vaihdettu tarpeen mukaan uusiin.


Uusin hankintamme ovat Mountain Buggy Duet- tuplarattaat.Nämä ovat markkinoiden kapeimmat vierekkäinistuttavat sisarusvaunut. Asumme kerrostalossa, jonka hissi ei ole järin suuri ja lisäksi haluamme päästä näppärästi kauppojen ja kahviloiden ovista. Siksi kapea runko oli ehdoton vaatimus. Miehelle tärkeää oli metallirunko ja ruuvikiinnitykset, niin että vaunut olisivat mahdollisimman kestävät sekä myöskin mahdollista korjata ja säätää. Metalliosien paljoudesta huolimatta duetit ovat todella kevyet ja ketterät. Ulkonäkö ja kangasvalinnat ovat hieman matkaratasmaiset, mutta hyvin on selvitty kovistakin pakkasista ja tuulista. Vauvalle olisi saatavissa erillinen vaunukoppa, mutta ajattelimme ettei sitä enää tarvittaisi kuin pari kuukautta, joten emme sitä hankkineet.


V viihtyy näissä loistavasti, hän kun pääsee kiipeämään rattaisiin itse ja hyvin suunnitellut turvakaaren ansiosta vöitäkään ei tarvita. Selkänojia voi säätää pikasäätimillä portaattomasti aina vaakatasoon asti. Tavarakori on yhtenäinen, joten siellä kulkee nätisti isompikin määrä tavaraa.


V:lle ostetut yhdistelmät ovat myös edelleen käytössä. Vauva nukkuu välillä päiväunet parvekkeella näissä ja varsinkin reissussa on mukvampi pakata autoon yhdistelmävaunut ja seisomalauta, kuin tilaa vievät tuplarattaat. Emmaljungan Nitro City olisi edelleen valintani, jos yhdistelmävaunuja etsisin. Todella näppärät ja ketterät niin vauvalle kuin taaperollekin. Nitrot ovat yhdet markkinoiden kapeimmista yhdistelmistä, ja ne kääntyvät ympäri paikoillaan, niin että saan käännettyä vaunut ympäri jopa meidän kapeassa rappukäytävässä tai hississä. Ainoa mitä muuttaisin on ehkä vaunujen väritys. Kirkas vihreä oli kiva silloin kaksi vuotta sitten, eikä se sinällään kyllästytä vieläkään, mutta käytössä joku paremmin likaa ja tahroja sietävä väri olisi kyllä parempi.

 Jos olisin tiennyt etukäteen toisen ja kolmannen lapsen lyhyestä ikäerosta, olisin ehkä hankkinut suoraan vaunut, jotka toimivat yhdellä lapsella, mutta jotka voi laajentaa tupliksi. Ihan tyytyväinen olen kyllä tähänkin, mutta jos odotat esikoistasi ja toiveissa on toinen lapsi pienellä ikäerolla, kannattaa laajennettaviin malleihin tutustua.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viiden haaste

Sain Ihanan Minin Juulilta kivan haasteen. Haastaja antaa viisi aihetta, joihin haastetut tulee kertoa oma top5. Vastattuaan haastettu haastaa uudet viisi antaen heille omat viisi aihetta. Minun saamat aiheet ovat seuraavat:

Arjen pelastajat:


Vaunut! Turvaudun autoon vain pakon edessä. Itseasiassa pidän ajamisesta, mutta kolmen lapsen raahaaminen maanalaiseen parkkihalliin portaita pitkin, sitominen vöihin plus muut oheistoiminnot, ovat hermoja raastavia. Ja kun liikkeelle on päästy, pitäisi löytää vielä parkkipaikka. Vaunujen kanssa pääsee niin paljon nopeammin perille, että harkitsemme vakavasti autosta luopumista kokonaan. Tuplarattaiden ansiosta kaksivuotiaskin liikkuu nopeasti paikasta toiseen ja voi ottaa tarvittaessa torkut. Lisäksi minusta on mukavaa ettei minun tarvitse kantaa kauppatavaroita, kirjastonkirjoja, kerhoreppuja ja mitä milloinkin, vaan ne kulkevat vaunujen korissa kätevästi.


Vaippavillahousut! Ensinnäkin siksi ettei näitä voi olla koskaan liikaa ja aina on jotain neulottavaa. Olympialaiset tulossa, enkä kykene katsomaan televisiota, varsinkaan urheilua, ilman että neulon. Varsinaisesti nämä ovat arjenpelastajat nimenomaan käytössä. Meillä näitä tosin käytetään väärin, ei siis sisävaipan kuorena, vaan ihan kaikkien vaippojen päällä varmistuksena. Mikään ei ole kurjempaa kuin falskannut vaippa, joka on kastellut kaikki vaatteet märiksi, varsinkaan jos olet kyläilemässä tai kaupungilla. Näillä säästyy samalla myös paljon pyykkiä, sitä kun on muutenkin ihan liikaa.

Pesutorni! Edelliseen liittyen, meillä siispestään paljon pyykkiä. Viisihenkisessä perheessä, missä kaksi lasta käyttää kestovaippoja (onneksi toinen enää vain öisin), pyykkiä joutuu pesemään vähintään koneellisen päivässä, useimmiten kaksi. Olin pitkän aikaa kuivausrumpua vastaan, nyt en enää pärjäisi ilman.


Kevyet säilytyskorit. Näitä pitäisi tehdä lisää. Molemmat ovat tällä hetkellä lelukorikäytössä. Toiseen kerätään vauvan lelut, toiseen taas isompien lasten mentyä nukkumaan heidän jokapuolelle levittämänsä omat lelut. Ennen meillä oli kasa leluja lastenhuoneen oven nurkassa odottamassa aamua ja paikoilleen viemistä. Nyt ne ovat siististi pussissa. Näihin pusseihin on muutenkin kätevä piilottaa ylimääräisiä kasoja pika-siivousta tehdessä. Sekalaiset rojut pohjalle ja päälle vaikka muutama nätti lankakerä tai trendikäs lehti, ja vieraat saa tulla.

Perhekahvila! Kaksi kertaa viikossa kokoonnumme erään kerrostalon väestösuojaan juomaan kahvia ja hakemaan vertaistukea. Monesta äidistä on tullut minulle ystävä myös kahvilan ulkopuolella ja tapaamme niin lasten kanssa yhdessä, kuin myös ihan vain äitien kesken. Uskomattoman henkilökohtaistaisiakin asioita on jaettu tässä porukassa. 

Lastevaatesuosikit

Suosin lapsilla enimmäkseen paita + leggingsit- yhdistelmiä. Vauvalla paidan tilalla on yleensä body. Pienemmilläleggingsien sijasta käytän myös baggyhousuja, A ei sen sijaan suostu niitä käyttämään. Pääasia että vaatteet ovat mukavia ja helppokäyttöisiä.


Tämä Vimman paita on yksi suosikeistani ja myös tyttö itse tykkää kovasti.


Vihreä miellyttää minua ja sopii mielestäni hyvin kaikille lapsilleni. Tässä kolmikon suosikkivihreät. A:sta on hauska etsiä Suomi karttapaidastaan, sekä kehitellä tarinoita tahroista. Etumukseen kun osuu valtameri, tahrat ovat milloin saaria, milloin laivoja yms.


V:n Marimekon collegepaita tuli ostettua kivan kuvan lisäksi myös nimen vuoksi. Emme ole rakennusinsinöörejä, mutta läheltä liippaa kuitenkin. Collegeja olen opetellut käyttämään lapsilla vasta ihan hiljattain, jotenkin 80-90- lukujen mielleyhtymä on ollut liian vahva.

Kivaa tekemistä lasten kanssa:

- leikkipuistot
- kirjasto
- satujen lukeminen peiton alla köllötellen
- Legoilla rakentelu
- pulkkamäki

Omalla ajalla mieluisinta:

Ensimmäinen ajatukseni oli, että mikä ihmeen oma aika. Alle puolivuotiaana täysimittainen vauvan äiti ei kovin usein pääse yksin mihinkään. Tällä hetkellä oma aika tarkoittaa usein miten sulkeutumista kylppäriin joko siivoamaan tai pyykkäämään raivoisasti lasten huutaessa ja riehuessa. Vertaistukiryhmäni paljasti harrastavansa samaa ja yhdessä ruumiimme parhaaksi ominaisuudeksi lukon kylpäärin ovessa. Alan ymmärtää miksi niin monella on kylpyhuoneessa/vessassa lukemista :D A ei nuku enää päiväunia, joten omaa aikaa en saa myöskään päiväuniaikaan kuin äärimmäisen harvoin esikoisen leikkiessä naapurissa. Kuusivuotias osaa kuitenkin jo viihdyttää itseään, niin että voin tehdä omia juttuja. Tällä omalla ajalla yleensä musiikin kuuntelun ohessa
- luen
- neulon tai ompelen
- leivon
- pesen pyykkiä
- nukun

Oikeasti omalla ajallani tykkään
- tavata ystäviä
- käydä ihan yksin kahvilassa, juoda erikoiskahvia ja lukea tuoreita lehtiä
- käydä kampaajalla. Tätä harrastin säännöllisesti ollessani vielä töissä. Nyt olen pitkästä aikaa saanut taas varattua ajan, jee!
- käydä neuletapaamisissa. 
- pyöräillä yksin kuunnellen lempimusiikkiani. Tämä on yksi syy miksi odotan jo innolla muutaman viikon päästä alkavia töitä.

Parasta arkiruokaa:

Top 5 useimmin syödyistä ja parhaiten perheelle maistuvista ruoista:
- kasvissosekeitto
- pasta bolognese
- uunikala
- nyhtöpossu
- itsetehty pizza

Minun aiheeni ovat
parasta talvessa
lempileivonnaiseni
kauneinta kotona
sekä mukavinta omalla ajalla
ja vielä lastenkirjasuosikit

Haastan mukaan
Babiator
Musta Lampas
 Puistolassa
Arkirakkaus
Mamin aarteet

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hattumies

Poikani rakastaa roolileikkejä ja niihin pukeutumista. Hänellä on milloin kenenkin kengät jalassa, helmet kaulassa ja mitä milloinkin. Erityisen ihastunut hän on hattuihin. Hattu pitää olla päässä aina, mielellään myös kodin ulkopuolella.


Tämä on V:n suosikki: setähattu (kuka tunnistaa mikä tämä on oikeasti ;)). Se päässä voi tehdä mitä vain, mutta yleensä se on ruoanlaittohattu. Tämä päässä leikkikeittiössä syntyy satumaisia herkkuja, varsinkin kalakeittoa. Mummon vanha pöytäliina, eli rätti, kulkee myös ruoanlaitossa mukana. Siitä syntyy hyvää soppaa.


Tämä on ihan vain hattu. Erityisen usein tämä on koiran päähine.


Uusin löytö on alkuviikosta nimipäivänä saatu traktorimiehenhattu. Löysin tämän -70% alehyllystä! todellinen löytö siis. Nimensä mukaisesti tämä päässä ajetaan traktoria, mikä voi olla sohva, tuoli, sänky tai ihan mikä vain. Tämä päässä on myös hyvä pelata polkupyöräpooloa.

Tällaisia keskiviikkokuulumisia meiltä. Mitä teillä leikitään?

tiistai 4. helmikuuta 2014

Viikonlopusta selvitty!

Mies oli viikonlopun työpaikan virkistysreissulla ja me neljä keskenään kotona. Tätä olen kauhulla pelännyt jo pitemmän aikaa. A: n ollessa pieni mies joutui tekemään paljonkin reissutöitä. Pahimmillaan olin yli neljä kuukautta arkiyksinhuoltajana. Arki ei sujunut yhtään, lapsi nukkui huonosti, söi huonosti, kiukutteli ja ikävöi, olipa hän reissun aikana puolivuotias tai kolmivuotias. V: n syntymän jälkeen reissuja ei onneksi ole ollut ja ne pari kertaa kun mies on ollut viikonlopun pois, meillä on ollut joku kaverina kotona tai olen matkustanut lasten kanssa mummolaan. Nyt päätimme kuitenkin jäädä kotiin.


Päätin ottaa positiivisemman asenteen ja muuten mennä siitä missä aita on matalin. Emme tee mitään ylimääräistä. Loppujen lopuksi kaikki sujuikin aika hienosti. Ehdin tehdä itse ruokaa, vaikka olin henkisesti varautunut joko soittamaan pitsataksin tai raahaamaan porukan läheiselle Heselle. Aamut olivat pitkiä ja laiskoja ja pukeudumme vasta lähempänä puolta päivää, mutta mitä sitten. Ulkoillakin jaksettiin joka päivä, kiitos ystävän lapsineen, joka sai kannustettua meidät liikkeelle.


Tottakai lapsilla oli isiä ikävä ja se näkyi ylimääräisenä kitinänä ja kiukutteluna, mutta nukkumaan mentiin nätisti, ruoka maistui normaalisti ja isommilta ongelmilta vältyttiin. Vauva tosin heräili normaalia tiheämmin öisin, mikä väsyttää minua edelleen. Aamut olivat kuitenkin pitkiä ja leppoisia. Köllöteltiin, luettiin, pompittiin sohvalla ja luettiin nettihesarin sarjakuvia.


Riehuntakuvien siivittämänä on kuitenkin todettava, että ehkä tää on niitä harvoja asioita jotka ovat itseasiassa jopa helpompia kolmen kuin yhden lapsen kanssa. Lapset tuntuivat rauhoittavan toistensa ikävää ja normalisoivan toimintaa. Viikonloppu oli rankka, kun yritin yksin ehtiä tehdä kaiken, niin rankka että vasta tänään oli aikaa esim. kirjoittaa tämä, mutta kuitenkin tosimukava ja leppoisakin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...