maanantai 30. kesäkuuta 2014

Villatakki vauvalle








Olin neulovinani vauvalle villatakin syksyksi, siis siihen ajankohtaan kun illat alkavat viilentyä tai aamulla tarvitsee lämmikettä ennen kuin päivä lämpenee. Valitettavasti tämä kesä on ollut niin viileä, että villatakki meni heti käyttöön, isosta kasvunvarasta huolimatta. Ohjeena on kässänopettajan painajainen.

Mikä tätä kesää vaivaa? Sunnuntaina onneksi oli jo aurinkoisempi päivä, mutta taas sataa, eikä kovinkaan aurinkoiselta ennusteetkaan näytä.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ystäväpiiras



A oli lomailemassa ystäväperheemme luona maalla ja toi yllätystuliaisina nipun raparperia. Perheen äidillä ja minulla on pitkä yhteinen historia ja raparperipiirakka on kuulunut kesiimme vuosikausia. Löysin Pastellimajasta aivan ihanan reseptin hieman erilaiselle, raparperi-mascarponetortulle ja se on niin hyvä, että leivoin jo toistamiseen. Raparperin kirpeys, mascarponen pehmeys ja valkosuklaan makeus tekevät piiraasta täydellisen.


RAPARPERI-MASCARPONEPIIRAS
POHJA
n. 150g huoneenlämpöistä voita
1 dl tomusokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoa
1dl mantelijauhetta
Vatkaa voi ja tomusokeri, lisää muna ja keskenään sekoitetut jauhot.
Nosta taikina jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.
TÄYTE 
100g valkosuklaata
250g mascarponea
1 muna
1 dl sokeria
1 tl vehnäjauhoa
Muutama raparperin varsi pilkottuna.
Sulata valkosuklaa ja anna jäähtyä. Sekoita mascarponen sekaan muna ja keskenään sekoitetut sokeri ja jauho. Vatkaa lopuksi jäähtynyt valkosuklaa täytteeseen.
Painele taikina pyöreä voidellun irtopohjavuoan pohjalle tai korkeaan piirakkavuokaan. Kaada päälle täyte ja tasoita hieman.
Kuori ja pilko raparperit (tai voi ne jättää pilkkomattakin, kuten Hanna teki) ja ripottele pinnalle. Paista piirasta noin 40 minuuttia 180 asteessa. Anna jäähtyä ja tarjoile.

Alkuperäinen ohje on siis Hannalta. Muokkasin ohjetta hiukan sen mukaan mitä kaapista löytyi. Mascarponen sijasta voi käyttää myös maustamatonta tuorejuustoa.


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Papuja Harakanpesä shopista eli sovituskuvia ja butiikkisuositus!

Papulta ilmestyi vähän aikaa sitten uusi ihana mallisto. Papun satuhahmot ovat valloittaneet meitä jo aiemminkin, ja edellisen malliston nappikaupunkihahmoja löytyykin monen vaatteen verran. Tästä uudesta mallistosta en kuitenkaan (ainakaan toistaiseksi) ole hankkinut kuin raitoja ja mustaa. Vaatteet on hankittu Harakanpesä Shopista Helsingistä ja lupailin Rouva Harakalle sovituskuvia housuista. Molemmat housut ovat koko 110/116 ja tyttö noin 110 senttiä pitkä.


Baggy- housut vastaavat hyvin kokomerkintäänsä. Tytöllä on pitkät jalat, joten housut ovat juuri sopivat. Materiaali on ihanan pehmeää ja joustavaa collegea. Tytön oma suosikki ovat tiestysti nuo eriväriset kiristysnauhat.

Olin ostohetkellä kahden vaiheilla otanko tämän vai vielä isomman koon. Jos tyttö ei olisi noin hoikka, olisin ehdottomasti ottanut isommat, mutta eiköhän tällä koolla pärjätä ainakin jouluun. Sitten voinkin siirtää nämä suoraan V:n kaappiin.

Vinoraitalegginsit sen sijaan ovat todella suurta mitoitusta. Lahkeissa on hurjasti pituutta ja leveyttäkin oli sen verran paljon, että päädyin kaventamaan housuja aavistuksen saumurilla.


Näistä ottaisin normaalivartaloiselle lapselle ehdottomasti pituutta vastaavan koon, tai jopa pienemmän. 

 
Mallillani karkasi hieman käsistä, eikä hän useista pyynnöistä huolimatta malttanut pysyä paikoillaan ollenkaan. Laskettuani kameran hän karkasi samoin tein leikkimään. Kertokoon se vaatteiden mukavuudesta. Nämäkin ovat todella miellyttävän tuntuista luomutrikoota.


Papun rusettipipot ovat jo merkin todellinen tunnusmerkki. Pikkusiskoa on ihailtu niin kahvilassa kuin neuvolassakin suloisessa pipossaan. Tekisi mieli hankkia samanlaiset leggingsit ja pipot meille kaikille kolmelle ja samistella kerrankin tyttöjen kanssa. Näitä nimittäin valmistetaan myös aikuisille, jos vain on riittävän nopea tilaamaan omansa.


Onko Papu jo tuttu? Mitä tykkäätte?

Tämä ei ole yhteistypostaus. Olen ostanut jokaisen tuotteen omilla kustannuksillani normaalihinnalla. Tämä on ylistys kotimaisille lastenvaatteille sekä pienyrittäjille. Piipahdin Helsingin reissullani Harakanpesä shopiin ja jäin suustani kiinni ihanan Rouva Harakan kanssa. Keskustelimme rakkaudesta lastenvaatteisiin, pienyrittäjyyden hankaluudesta ja ihanuudesta. Varo vain tulemme ensi viikolla sinne koko porukan voimin ;D

torstai 26. kesäkuuta 2014

Hailuoto



   






Saaressa paistaa aina aurinko. Tuuli vinkuu korvissa, suhisee ruohikossa ja sotkee hiukset. Hailuodossa on käytävä vähintään kerran kesässä piknikillä, tällä kertaa ystäväperheen kanssa.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Parvekkeella








Juhannus sateisessa kaupungissa ei oikein juhlalta tuntunut ja viikonloppu menikin aika arkisissa merkeissä. Tänä keväänä parvekkeen laittaminen kesäkuntoon ei oikein ole innostanut. Yeensä olen kylvänyt siemeniä ja koulinut taimia jo hyvissä ajoin ja viimeistään vapulta olen istuttanut kasveja parvekkeelle. Tänä keväänä en jaksanut edes ajatella parveketta kiireiden keskellä ja vasta kun käly vei viikko sitten minut puutarhamyymälään, tuli sellainen olo että voisihan sitä pari kukkaa laittaa. Kukkien lisäksi laitoin yrttejä ja salaattia. Tulihan sieltä puutarhalta mukaan myös yksi tomaatin ja yksi chilin taimi. Nälkä kasvaa syödessä ja vielä tekisi mieli ostaa lisää kukkia ja mansikka-amppeli. 20 neliön parvekkeelle mahtuu enemmänkin kasveja ja kalusteita, sekä nurkkaus miehen polkupyöräpajalle. Kalusteet ovat suurin osa jätelavoilta, sohvalle/sängylle levitin vanhan päiväpeiton ja ompelin kaapin jämäkankaista tyynyt. Sitä ja tätä ja tuota tekisi mieli laittaa lisää parvekkeelle sitä mukaan kun yhden nurkan saa valmiiksi. Onneksi kaupat olivat viikonlopun kiinni. Onhan tässä kesää jäljellä. Kun vielä se aurinkokin ilmeistyisi.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kesäkekkerit- kun joukko bloggaajia koontuu.



Joskus pitää uskaltaa,
tilata lentolippu,
tavata joukko tuntemattomia ihmisiä,
juoda skumppaa hillopurkista ja
valvoa aamunkoittoon.

Kuten Instagramista huomasitte, tämä mamma suuntasi viikonlopuksi Helsinkiin ihan yksin. Blogirinki julkaisi loppuviikosta upouudet ja upeat nettisivut (käykää ehdottomasti katsomassa!!) ja lauantaina juhlimme kevätkekkereissä Blogiringin toimistolla.

Kuvan otti Mirka
Upeat juhlat meillä olikin. Teki hyvää tavata blogisiskoja ja -veljiä, nähdä niitä oikeita kasvoja blogien takana. Aluksi oli vain joukko tutunoloisia kasvoja, mutta jo lyhyen keskustelun jälkeen tuntui että tunnemme toisemme jo pitkän ajan takaa. Niinhän me tavallaan tunnemmekin. Iloinen puheensorina jatkui koko illan. Pitsaa ja punajuurilastuja, kuohuvia juomia hillopurkeista nautittuna, pullonkorkkiaforismeja, ai siis sä oot se!- huudahduksia, paljon naurua ja riemukasta menoa; niistä oli onnistunut ilta tehty.

Kuvan otti Julia
Kiitoksia Blogiringin väelle ihanista juhlista! Oli ihana nähdä teitä kaikkia, nähdään pian uudelleen. Erityiskiitos vielä erikseen Maijalle! Löysin enempiä eksymättä takaisin Käpylään :)

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Lomalla

 
Luin tänään hesarista Anna-Stina Nykäsen kolumnin Kaikki lomailevat, kaikki matkustavat- ei se ole totta. Aivan kuten niin monet muutkin perheet, mekin olemme miettineet mitä kesälomalla tehtäisiin. Minne mennään? Joko varataan liput? Olisi kivaa viedä lapset Legolandiin tai Lontooseen. Ystäväperhe kehui Pariisia. Tai miten olisi risteily Tukholmaan? 

Me kuulumme juuri noihin perheisiin, joissa kesäaikaan vanhemmilla ei ole lomaa kuin viikko tai kaksi. Onneksi lapset ovat siinä onnellisessa asemassa, että saavat olla kotona koko ajan. Tänä kesänä meillä on harvinainen tilanne ja tiedän lomani jo hyvissä ajoin etukäteen. Aiempina kesinä miehen loma-ajankohta on varmistunut vasta päivää tai kahta ennen. Kun toinen vanhemmista on kotona ja vain toinen käy töissä, taloudellinen tilanne ei salli luksuslomaa ulkomaille. Tänäkin kesänä meidän lomasuunnitelmiin kuuluvat vain mummolat.

Mutta onko se sittenkään vain? Kolumni sai miettimään omia lapsuuden kesiä. Parhaiten on jäänyt mieleen kesät alakoululaisena kun veljen kanssa vuorattiin pöytä aku ankoilla aamiaista syödessä, istuttiin kuistin kaiteella pelaamassa unoa ja syömässä jäätelöä, pyöräiltiin yhdessä uimakouluun. Sadepäivinä mentiin kirjastoon hakemaan lisää sarjakuvia ja pelaamaan Muuttuvaa labyrinttia. Ihania muistoja on myös niistä yhteisistä lomista serkkujen kanssa, kun kokoonnuttiin joko mökille tai Etelä-Suomessa asuvan tädin luokse. Vasta sen jälkeen tuli mieleen lomamatkat ulkomaille ja huvipuistoihin.

Kysyin A:lta mitä hän haluaisi tehdä lomalla. Tyttö haluaisi pyöräretkelle ja piknikille. Myös mummolaan olisi mukava mennä ja Porvooseen. Tyttö myös muisteli toissakesäistä piknikiä Suomenlinnassa yhdessä enon ja tämän tyttöystävän kanssa. Kysyttäessä haluaisiko hän nähdä jotain uutta ja erityistä, tyttö tuumi haluavansa nähdä suihkulähteitä. Kuulemma Oulun keskustassa on kiva suihkulähde eräässä puistossa ja myös ne Oulujoen suihkulähteet ovat tosi hienoja.

Mitä jos tänä vuonna emme stressaisi lomista? Mitä jos jäätäisiinkin hieman lähemmäksi, vaikka ihan kotiin? Miksi aina pitää matkustaa kauas nähdäkseen jotain uutta ja hienoa, kun kotikaupungistakin voi löytää paljon kivaa jota ei aina arjessa huomaakaan. Mitä jos lomana pitäisi jo sitä, että aamulla kukaan ei lähde mihinkään, vaan jäädään yhdessä sänkyyn torkkumaan. Mitä jos tänä kesänä kukaan ei sanoisi 'vain'?

Kuva on viime kesältä, läheiseltä uimarannalta. Miten hieno päivä se olikaan!



tiistai 10. kesäkuuta 2014

8 kk

Istuu kuin tatti ja komentaa: ätätätää!
Ryömii kuin mato, hiljaa ja päättäväisesti.
Taputtaa ja kiljuu.
Hytkyy ja nauraa.
Kahdeksan kuukautta vanha.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kotivanhempien eroja

Kun minä oli lasten kanssa päivät kotona, miehen tullessa töistä, kotona oli kohtuullisen siistiä, pyykit kuivumassa ja käyty kaupassa. Lapset kertoivat käyneensä äidin kanssa kerhossa/kirjastossa/pihalla/kavereilla ja leikkineensä sitten kotona. Äiti oli lukenut pari kirjaa ja pelannut muutaman pelin kimbleä. Lounaaksi oli munakasta tai nuudeleita, ellei eiliseltä ollut jäänyt jotain oikeaa ruokaa.


Kun isä on kotona, minun tullessani töistä tavarat ovat hujan hajan, eteisessä on pieni kasa hiekkaa esikoisen kenkien vieressä ja keskimmäisellä on tomaattikastiketahra poskella. Keittössä tuoksuu ruoka. Lapset kertovat olleensa leikkipuistossa minne tuli myös pari kaveria/pyörälenkillä/kaupassa ja leikkineensä kotona. Perhekahvilassakin käydään silloin tällöin. Isä oli ollut esikoisen mielestä hassu ilveillessään parvekkeella, lastenhuoneen ikkunan takana, pyöränkorjauksen lomassa. Lounaaksi on syöty jotain isän laittamaa, hyvää ja terveellistä ruokaa.


Ei me ihan samanlaisia kotivanhempia taideta olla. Tai elähinnä olemme erilaisia kodinhoitajia. Minä haluan että koti on siisti ja lapsetkin puhtaita. Lapset kyllä osaavat levittää tavaroita tehokkaasti joka paikkaan, mutta ainakin on puhdasta. Ruoanlaitto sen sijaan tuntuu haastavalta lasten kanssa. Mies taas kokee tärkeämmäksi että lapset saavat kaksi kertaa päivässä kunnon lämpimän aterian (ja usein miten myös vaimo saa eväsrasiat mukaan töihin). Hänelle ruoanlaitto on tärkeää ja mieluista. Siivota ehtii myöhemminkin tai sen voi tehdä kevyemmin ja mitä sitten jos lapsen poskella on lounaalta jäänyt tahra. Aika ajoin näistä arvokysymyksistä otetaan yhteen. Tasapainon löytäminen on ajankäytön vuoksi haastavaa. Vaikka ei haluaisi arvostella ja verrata, eroa ei voi olla huomaamatta.


Lapset eivät eroa huomaa. Heidän päivänsä täyttyvät edelleen arkisista touhuista. Kerhoissa, kirjastossa, ulkona ja kaupassa käydään samalla tavalla. Kavereita käy kylässä ihan yhtälailla. Isä saattaa valita eri kirjan päiväunisaduksi, kuin äiti. Äiti valitsee eri pelin kuin isä ja isä pelaa muistipeliä eri säännöillä kuin äiti, mutta lukevat ja pelaavat kuitenkin. Parasta kyllä lasten mielestä olisi, jos molemmat vanhemmat olisivat aina kotona, eikä kenenkään tarvisi mennä töihin koskaan.


Mitenkäs teillä? Oletteko erilaisia vanhempia ja kodinhoitajia?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...