sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ensimmäinen adventti ja pimeääkin pimeämpi marraskuu


 Tämä on ollut ihan luokattoman synkkä marrskuu säiden suhteen. Lunta ei ole yhtään, taivas on tasaisen harmaa eikä aurinko tunnu nousevan enää ollenkaan. Marraskuu on yleensäkin jokseenkin synkkä kuukausi, mutta tänä vuonna vie normaaliakin ankeampi. Aamulla saa polkeä töihin pilkko pimeässä ja kun töistä lähtee kolmen jälkeen, on polkupyörän lamppu sytytettävä taas. MIten te kestätte tätä? Kotona yritän torjua pimeyttä kynttilöillä. Ne palavat lähes aamusta iltaan ja hienosti ovat lapsetkin oppineet niitä varomaan. Ruokapöydän ääressä kynttilöiden sytyttäminen on ollut merkki siitä, että on aika rauhoittua ja tuntuu että ruokailuhetket ovat olleetkin viimeaikoina rauhallisempia.


Kynttilänjalkakokoelmani on aika laaja, tai ainakin mies huokailee välillä kuinka suuren laatikon nuo vaativatkaan. Suurin osa on kyllä joko lahjaksi saatuja tai sitten kirpputorilta, muutamaa Ikea -yksilöä lukuunottamatta. Kynttilät ovat lähes aina valkoisia, en ole oppinut käyttämään muun värisiä.


Iittalan Nappulat ovat kyllä ehdottomasti suosikkini. Sain ne vuosi sitten joululahjaksi eikä niitä ole vielä piilotettu kertaakaan kaappiin, vaan ovat saaneet olla esillä koko vuoden. Ensimmäisen adventin kunniaksi sytytimme koko joukon kynttilöitä ja lisäksi asensimme pari sähköistä valosarjaa. Toivottavasti lunta saataisiin pian, vai mitä? Joulunodotus alkakoon!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Häntä pystyyn, eli kissoja ja koiria Oulun taidemuseossa




Yskän vuoksi jätettiin vauvauinnit tänäänkin välistä ja kun sää jatkuu sateisen harmaana ei ulkoilukaan innosta. Oulun taidemuseossa on kissa ja koira-aiheinen näyttely, nimeltään Häntä pystyyn- terveisin kissat ja koirat. A on kysellyt jo pidemmän aikaa voitaisiinko mennä katsomaan, taidemuseo kun on meidän päiväkotimatkan varrella ja näyttelyjuliste pihalla on kiehtonut tyttöä. Olemme tarkoituksella säästellen käyntiä tällaiseen synkkään ja toimettomaan päivään ja tänään tuntui olevan juuri sopiva.

Näyttely ei varsinaisesti ole lastennäyttely, osa teoksista on jopa aika rajuja lapsille, mutta hyvin se sopii silti koko perheelle. Lapsen mielikuvitus ei halua eläimille pahaa, joten keinutuolin jalan alla lymyävä kissanpentu ei lapsen mielestä ollut vaarassa, vaikka aikuisella se ensimmäisenä olikin ajatuksena. Samoin lapsi näkee vain suloisen koiran naaman teoksessa nimeltä Mopsi manalassa, aikuiselle nimi ja kuvan väritys tuovat ihan muuta mieleen. Itse pidän juurikin tällaisista näyttelyistä, joissa on paljon nähtävää lapsille, mutta pureskeltavaa myös aikuiselle.

Työpajatila on varattu lapsille ja siellä pääseekin sekä leikkimään leikkieläinten kanssa että myöskin leikkimään itse. Näyttely on avoinna tammikuun neljänteen päivään, joten suunnataan sinne vaikka joulun välipäivinä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Arvonnan voittajat



Naamiaisasuarvonnan voittajat on arvottu.

Tiikeripuvun voitti nimimerkki Satuza ja norsupuvun Eehele.

Onnittelut, otan teihin yhteyttä pikimmiten.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Mukava maanantai





Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen maanantai tuntuu mukavan rauhalliselta. A pääsi leikkimään kavreiden kansa eskariin, V:n flunssalta taitaa alkaa taittua pahin kärki ja Pikkusiskon levottomien öiden taustalla olikin uusi hammas. Viikonloppuna kyläiltiin, mutta tänään touhutaan ihan vain perheen kesken. Rakennettiin iso talo legoista ja ihan vain oltiin. Melkoinen rakentaja tuosta kolmivuotiaasta onkin tullut. Vaikka isä avustikin toteutuksessa, pikkumiehellä oli tarkat hjeet mitä talossa pitää olla. Hevosella pitää olla terassipaikka ja hylje tarvitsee katolle aitauksen ettei putoa.

Leppoisaa viikkoa kaikille!


lauantai 22. marraskuuta 2014

Ihan tavallinen lauantai



Millainen päivä lauantai on teille? Meillä se on nykyään usein viikon kiireisin päivä. Aamulla vauvauintiin, sen jälkeen yleensä hoidetaan asioita kaupungilla ja käydään ruokakaupassa. Illalla siivotaan ja tavataan kavereita. Tällä viikolla jäimme flunssan vuoksi vauvauinnissa pois ja A lähti isän ja kummisedän kanssa ostoksille Haaparannalle. Minä ja pienemmät leikimme hetken kotona ja suuntasimme kaupungille jouluostoksille.


Pari päivää sitten satanut ihana lumi on enää muisto vain ja kaupungilla oli ankean harmaata. Jouluvalot sytytettiin eilen ja V erityisesti ilahtui tiernapoikakilpailuista. Näin marraskuun lopussa on mukava käydä shoppailemassa. Ihmisiä on paljon liikkeellä, mutta he ovat vielä hyväntuulisia ennen joulustressiä. Tavaratalossa oli kuoro laulamassa joululauluja, kahvilassa tuoksui piparkakut.

Illemmalla olisi tarkoitus tavata ystäviä kunhan mies tulee kotiin niin että voin jättää jälleen laryngiitista kärsivän pojan kotiin. Kummisetä jää yöksi, joten tylsä ei tule tästäkään lauantai-illasta.

Ihan kamalaa muuten tämä pimeys ja harmaus. Kuvaaminen on tosi vaikeaa. Tule jo talvi!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kun juhlamekko ei kelpaakaan



Olen ennenkin harmitellut täällä miten hankalaa lasten juhlapukeminen voi olla. Aiemmin olen puhunut huonoista valikoimista pojille, mutta viime aikoina on ongelmaksi muodostunut A:n juhla-asut. Tyttö on kieltäytynyt mekoista tyystin ja ainostaan yksi trikoinen tunikakaan kelpaa. Kaupoista ei tunnu pikkutytöille löytyvän juhlapaitoja, pelkkiä mekkoja vain, joten päädyin ompelemaan sellaisen itse. Suorahelmainen puuvillatoppi sai juhlallisuutta ja leikkisyyttä värikkäästä kauluksesta.
 
Tulipas koulukuvamaisia poseerauksia vai mitä.

P.s. Vielä ehdit osallistua arvontaan!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Viittasankareille


Kerroinkin jo alkuviikosta V:n tykästymisestä roolivaatteisiin. Nyt esittelen toisen suosikin: itse tehdyn supersankariviitan. Ompelin tämän jo kesällä, samalla kuin ystävän pojalle lahjaksi annetun viitan.
 

Tai siis supersankariviitta tämä oli kun sen ompelin, sen jälkeen sitä on käytetty myös kokin ja leiporin essuna, työhaalarina (ilmeisesti mikä vain kelpaa työmiehen haalariksi, ilmeinen sekatyömies siis), takkina ja peittona. Rakas se on joka tapauksessa ja aina päällä.


Eilen ompelin ja tänään veimme kolme uutta viittaa toisen ystäväperheen lapsille syntymäpäivälahjaksi. Aplikointi eikä piirtäminen ole vahvimpia lajejani, mutta toivottavasti viitoista on kovasti iloa ja aktiviteettia. Ainakin näitä oli hauska ommella. Voipi olla että näitä löytyy lisää vielä muutamasta jouluaketistakin.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Eläintarha lastenhuoneessa -ARVONTA!!!

 
 Kaikki lapset taitavat rakastaa roolivaatteita ja pukeutumisleikkejä, ainakin jossain vaiheessa. A enää harvemmin, mutta V pukee ylleen roolivaatteita päivittäin. Milloin siskon vanhasta hellehatusta tulee työmiehen kypärä, ystävän virkkaama hiirenhäntä kelpaa myös koiran tai jopa dinosauruksen hännäksi, milloin taas eteisestä kaivetaan rukkasia ja kenkiä rekvisiitaksi.


 Kovin montaa oikeaa rooliasua meillä ei ole tähän asti ollutkaan, ja siksi olikin iloinen yllätys saada Blogiringin kautta kaksi eläinpukua lapsille. Tiikeriasu on ollut selkeä suosikki, tiikerit kun muutenkin ovat V:n lempieläimiä. Poika tosin puhuu usein pukevansa työhaalaria päälleen. Pikkusisko näyttää kyllä niin suloiselta norsuasussa.


Mitäs tykkäätte? Kiinnostaisikohan teidänkin lapsia uudet naamiaispuvut? Nyt se on mahdollista, sillä sain luvan arpoa vielä toiset kaksi pukua, yhden tiikerin ja yhden norsun teille! Osallistua voi ensi tiistaihin saakka jättämällä kommenttiboksiin sähköpostiosoitteen. Kerro samalla minkälaisia pukeutumisleikkejä teillä leikitään.


Hauskaa muuten on, että nuo molemmat ovat samaa kokoa (kokolapussa lukee 92), mutta yhtä hyvin nuo menevät niin alle 80 senttiselle Pikkusiskolle kuin 96 cm pitkälle V:lle. A:kin ahtoi puvun päälleen ja vaikka lahkeet ulottuivat vain polviin, selkämitta riitti hänellekin.

www.blogirinki.fi
Yhteistyössä Libero

perjantai 7. marraskuuta 2014

#isänkanssa


 Lapsiasiavaltuutettu haastoi meidät kertomaan isyydestä. Meille tuleva isänpäivä on ihan erityinen tänä vuonna miehen ollessa koti-isä. Meidän isä on täyspäiväinen isä ja kantaa vastuun lasten arjen sujumisesta. Ja totta puhuen aika ison vastaan myös minun arkeni sujumisesta, huolehtien usein eväistäni, kotiin unohtuneista tavaroista ja monesta muusta. Isän kanssa hupsutellaan, rakennetaan junaratoja ja palikkatorneja, piirrellään eläimiä ja vaikka mitä.


Meillä, ehkä aika poikkeuksellisestikin, isä on ollut kaikkien kolme lapsen kohdalla se ensimmäinen hoitaja ja sylissäpitäjä. Kaikki kolme ovat syntyneet leikkauksella ja ulos päästyään vauvat ovat viettäneet ensituntinsa isän kanssa kahden. Huudettuaan leikkaussalissa, matkan lastenhoitohuoneeseen ja lastenlääkärin pikaisen ensitarkastuksen, ovat he rauhoittuneet isän syliin. Mies on kertonun kuinka vauva tarratessaan paidan rintamukseen tai sormeen, selkeästi tunnistavansa isänsä heti ensihetkestä lähtien. Vaikka olen pahoillani etten ole saanut vauvoja heti syliini vaan joutunut odottelemaan tunteja heräämössä, olen suunnattoman iloinen että on hän on saanut nuo hetket kokea. Ne ovat varmasti vaikuttaneet myös hänen isyyteensä. Se että on saanut olla heti mukana, se jolle esikoisen kohdalla opetettiin kaikki vauvanhoito, se jolle luotettin viiden minuutin ikäinen käärö ja jätettiin kahden tutustumaan.

 Olen puhunut ennenkin kuinka ainakin meillä isä pyörittää arkea eri tavalla kuin äiti. Minun käyttäessä ison osan aikaa kotitöihin, vaatehuoltoon ja muuhun "tarpeelliseen", isä keskittyy ennemminkin lasten kanssa olemiseen. Kyllä hänkin kotitöitä tekee, mutta jos vain mahdollista jättää ne mieluummin iltaan tai minulle. "Tuotko tullessasi purkin maitoa ja jotain ruokaa? Ei ehditty kauppaan kun nukuttiin porukalla päikkärit." "Haetko matkalla leipää? Se on ihan loppu ja meillä on just junarata kesken". Kännykkään saapuu viesti vähän ennen töistä lähtöä. Kauppa olisi kyllä ihan kodin vieressä, parempi kauppa kuin työmatkani varrella oleva, mutta toisaalta ihailen hänen kykyään ottaa kaikki irti kotonaolosta ja keskittymisestä olennaiseen. Ehkä se johtuu siitä että hänellä on määräpäivä töihinpalaamiselle, toisin kuin minulla oli, tai sitten se on vain oikeasti luonne-ero. 
Koti-isäaika on muuttanut rooleja myös lasten silmissä vaikka hyvin tasaarvoisia vanhempia olemme aikaisemmin olleet. Kotona oleva vanhempi kuitenkin tuntuu olevan se ensisijainen turva kun jokin harmittaa. Kun aiemmin keskimmäinen huusi äitiä satuttaessaan itsensä, nyt kelpaa vain isä.
 

Isänpäivävalmistelut ovat meillä vielä vaiheessa. Jokin kiva yllätys pitäisi keksiä. MIten teillä vietetään isänpäivää?

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Ensiaskelia





Tärähtämättömiä kuvia oli mahdotonta saada, nyt nimittäin mennään. Syyslomareissulla mummolassa Pikkusisko otti ihka ensimmäiset askeleensa (ja minä en ollut näkemässä, arvatkaapa harmittaako!) ja koko viikko on tätä uutta taitoa harjoiteltu. Nyt mennään jo monta askelta kerralla. Bye bye baby.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloween


Marraskuun ensimmäinen päivä. Pimeä tulee jo iltapäivällä ja kaupoissa on kurpitsoja ja noidan hattuja. Ystäväni järjesti lapsille halloweenjuhlat. A:lle tein hupullisen viitan ja lindexiltä löytyi niin hienot lepakkosukkahousut että hamekin kelpasi päälle. Me saimme miehen kanssa hetken kahdenkeskistä aikaa lasten juhliessa ja palatessamme ihanaa kinuskikakkua.

Alkuviikosta joku parjasi halloweeniä amerikkalaiseksi hapatukseksi jota sitäkään ei tarvisi Suomeen tuoda. Itse taas olen sitä mieltä että koskaan ei voi juhlia liikaa. Mitä mieltä te olette?

Hilpeää Halloweenia!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...