torstai 24. joulukuuta 2015

24. Joulukuuta


Minulle osui käsityöblogien joulukalenterin viimeinen luukku. En jaa vinkkiä enkä ohjetta. Tänään keskitytään yhteiseen aikaan läheisten kanssa, syödään, leikitään sekä iloitsen hymyistä kun paketeista aukeaa itsetehtyjä lahjoja. Eilen töistä lähtiessäni ajoin lankakaupan kautta ja ostin oman lahjani. Muutama lankakerä joista valmistuu pikkuhiljaa villapaita pojalleni, mutta ilman mitään kiirettä piilottelua tai salailua.  

Ihanaa joulua kaikille!

P.s käy kurkkaamassa eilinen luukku täältä

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Erilaisia joulutorttuja

Just näitä aamuja. Lupaat lapsille edellisenä iltana, että huomenna leivotaan torttuja. Muistat kurkata pakastimeen jo illalla, että siellä varmasti on se luvattu torttutaikinapaketti. Sinulla on selkeä muistkuva luumuhillopaketista, ihan varmasti se on sen jogurttipurkin takana, siinä keskihyllyllä.


Otat taikinan sulamaan esimerkillisesti. Leivinpaperikaan ei yllättäin ole lopussa. Mutta se luumuhillo, sitä ei löydy mistään. Ei sen jogurttipurkin takaa, eikä mistään muualtakaan. Kauppa aukeaa vasta parin tunnin kuluttua ja iltapäivälle on jo muita suunnitelmia. Leivotaan huomenna. Pettynyt nelivuotias keksii kuitenkin ratkaisun: eikö niihin voisi laittaa mustikkahilloa? Sekin on sellainen talvinen hillo, poika innostuu. No kokeillaan.
 

Ehdotuksesta innostuneena teimme sekä mustikkahillotorttuja, että raparperihillotorttuja. Ei ehä kovin jouluisia, mutta hurjan hyviä silti. Joskus unohduksesta seuraakin jotain uutta hyvää.
 

Pojan ihailtavan innovatiivisuuden myötä jäin miettimään mitä muuta torttutaikinaan voisi kääriä. Nutellaa? Inkiväärihilloa? Tänä jouluna meillä syödään jotain muuta kuin luumutorttuja


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Blogiringin joulukalenterin 16. luukku

Yhdeksän päivää jouluun, laskivat lapset tänään. Vain yhdeksän tuntui minusta. Joka vuosi minulla hurja määrä suunnitelmia itse tehdyistä lahjoista diy- koristeisiin, enkä koskaan kuitenkaan saa kaikkea haluamaani tehtyä. Vielä pahemmaksi homma on mennyt Pinterestin myötä. Osaan onneksi olla itselleni armollinen, enkä ota stressiä tekemättömistä, vaan iloitsen niistä vähistäkin mitä saan aikaan.


Blogiringin joulukalenterin 16. luukkuna jaankin teille Pinterestin Joulu- tauluni. Olen kerännyt sinne ison kasan erilaisia diy- juttuja, herkkuja, sisustusinspiraatioita ja askarteluvinkkejä. Vielä ehtii monenlaista, esim. tulostettavan kalenterin äidille tai diy- helmikoristeita ystävälle. Ja löytyy sieltä myös tuostettavia värityskuvia joiden ääreen voi istuttaa hetkeksi malttamattomat lapset.

Mukavia vinkkejä löytyy Blogiringin joulukalenterin muidenkin luukkujen takaa. Dr Sugarin eiliset jouluiset rocky roadit menee ehdottomasti kokeiluun. Huomenna vuorossa on Mehukekkerit. Veikkaanpa Veeran keksineen jonkun kiva diy- jutun.



torstai 10. joulukuuta 2015

kerrankin joulukuusi


Toissapäivänä kotiin mennessä laatikkopyöräämme oli ilmestynyt kuusi. Kuuseen oli kiinnitetty kortti jossa oli meidän nimet, joten selvästikin se oli ihan tarkoituksella sinne laitettu ja meille tarkoitettu. Tonttu sen varmaankin toi, muuta selitystä emme keksineet.


A toivoi että tänä vuonna olisimme kotona, jotta kotiinkin voisi kuusen laittaa, joten hänelle varsinkin tämä oli tosi mieluinen yllätys. Koska yleensä emme ole joulunpyhiä kotona, ei meillä ole ollut kuusta. Joka vuosi sitä harkitsen, mutta muovikuusi ei oikein tunnu kivalta edes ajatuksena ja oikea taas kuivahtaisi yksin ollessaan. Tänäkin vuonna on samaa pohdintaa käyty ja siksi kokeilimmekin valonauhakuusta. Ei sekään silti aitoa korvaa.


Lapset ovat saaneet joka vuosi valita yhdet mieluiset joulukoristeet kaupasta ja kyllähän tuo lasten laittamalta näyttää. Värikäs sekameteli, jotenkin ihan meidän näköinen.


Kiitoksia vielä tontulle joka kuusen kävi meille tuomassa. En raskinut kertoa totuutta, koska lapsia olisi jäänyt harmittamaan, ettei nähty. Jouluna sitten.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Lasten myötä

Minishown Melina kysyi vähän aikaa sitten mitä kaipaamme ajalta ennen lapsia. Olen pohtinut tätä viime aikoina enemmänkin keskustellessani lapsettomien ystävien kanssa, sekä ystävien joilla on yksi lapsi ja harkitsevat toista. Pakkohan se on myöntää että moniin asioihin lapset ovat hidaste. Ei este, mutta hidaste.


Kaipaan pitkiä aamuja, jolloin voisi lueskella rauhassa sängyssä. Varmaan parin vuoden päästä se on jo mahdollista, sillä nytkin lapset ovat viikonloppuaamuisin melkoisen omatoimisia. Toinen toistaan auttaen kolmikko käy vessassa, avaa television ja jopa syö aamiaista. Tosin se tarkoittaa sitä, että noustuani kerään kuopuksen yövaipan jostain väärästä paikasta ja kuuraan keittiön lattian loiskuneista juomista ja jogurtista. Helpommalla siis pääsee kun nousee suosiolla yhdessä lasten kanssa.
Kaipaan myös spontaaneja parisuhdehetkiä. Sitä kun töiden jälkeen lähdettiinkin pyöräilemään kahdestaan jonnekin. Sitä että kahdeksalta illalla keksitäänkin lähteä vielä lenkille tai kahville tai jonnekin. Nyt menot täytyy suunnitella tarkemmin ja sinne pyörälenkille on mentävä yksin, toisen jäädessä lasten kanssa, tai lähdettävä koko porukalla, jolloin vauhti ei päätä huimaa. Kahdenkeskinen aika jää iltoihin lasten nukahdettua.


Kaipaan myös matkustelua. Emme me ennen lapsiakaan kovin paljoa matkustelleet, mutta ne vähätkin on nyt jääneet. Viiden hengen lentoliput maksavat ihan liikaa, varsinkin kun yhteisiä lomia ei voi sopia kovin paljoa etukäteen, eikä siis kytätä tarjouksia.

Toisaalta lasten myötä olen saanut elämääni paljon lisää. Esikoista on pyydetty muutaman kerran lainaan ”motiiviksi”, jotta joku lapseton aikuinen on kehdannut mennä katsomaan lastenelokuvaa tai pyörimään tivoliin. Kukaan ei ihmettele kun hihkun lasten kanssa Stockmannin jouluikkunalla, olenhan vain lapsille eläytyvä äiti, ja leluosastolla voin viettää aikaa juuri niin kauan kuin haluan ja ostaa isoja Lego- paketteja.



En myöskään kaipaa tippaakaan sitä, että maanantaina opiskelijaravintolassa tajuan unohtaneeni syödä koko viikonloppuna mitään kahta voileipää ja pop cornia kummempaa, kun lounas ei meinaa pysyä ylityhjässä vatsalaukussa. Huolehdin itsestäni nykyään paremmin, jo ihan siksikin että vaadin että meillä syödään yhdessä. Arki ja säännölliset rytmit sopivat minulle vähintään yhtä hyvin kuin lapsillenikin.

Ja mikä ihaninta, lasten kautta olen tutustunut moneen ihanaan ihmiseen ja saanut uusia ystäviä, joihin en koskaan olisi törmännyt ilman seisomista samalla hiekkalaatikolla tai saman päiväkodin eteisessä.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjeitä joulupukille

Lapset kirjoittivat joulupukille. Olen pitäytynyt oman lapsuuteni tavassa rajata toiveet viiteen ja yllättäin se viisi onkin aika monta, niin että sain helposti ujutettua listoille lelujen lisäksi jotain hyödyllistäkin.





Aika stereotypisiä nämä lasten toiveet ovat. Iltapäiväkerhon myötä A on innostunut uudelleen Monster High- nukeistaja meikatuista eläimistä. Tyttö on kasvanut runsaasti syksyn aikana ja uusille vaatteille sekä hip hop- tunneille sopiville kengille on tarvetta. Toiveissa on myös lunta ja laskettelureissuja.




V toivoo autoja, etenkin radio-ohjattavaa autoa. Erilaiset figuurit ovat myös mieleen. Olen koittanut metsästää käytettyjä luistimia pojalle, mutta huonolla menestyksellä. Toivottavasti pukki löytäisi sopivat.

Pikkusisko ilmoitti kysyttäessä ”en halua MITÄÄN”. Tavaratalon joulupukki sai vain mulkaisun, kun taas jouluvalot herättivät suurta ihastusta. Hänelle joulu on siis vielä lähinnä kimallusta. Nuorimmaiselle onkin hankalin keksiä toiveita, isompien jäljiltä kun löytyy jo vähän kaikkea. Nukkeleikit ovat kuitenkin pop, ja nukensänky on ainakin tarkoitus piilottaa pakettiin.

Yhteisiksi lahjoiksi lapset keksivät pelejä ja kirjoja ja ne ovatkin meillä suosikkeja päivästä toiseen.

Joko teillä on kirjoitettu joulupukille?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalenteri


Joulukuu viimeinkin! Tänäkin vuonna lasten joulukalenterin täyttää Tonttu, joka öisin tuo kortin ja välillä pienen lahjankin. Tänä vuonna tosin aloitettiin suurella ja kovalla paketilla. Aloitin nämä tontun kalenterit puhtaasti tekemisillä. Joka aamu kortissa oli ehdotus mitä päivän aikana touhuttaisiin. Tänä vuonna ole varannut jo joka toiseen luukkuun jonkin esineen tai herkun. Koululainen osaa jo vaatia mitä muillakin. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä järkilinjalla, niin että kaikki olisi hyödyllisiä. Ja niitä tekemispäiviä on edelleen, joka luukusta ei tule tavaraa. Sain Tatun ja Patun Ihmmeellinen joulu- kirjan kustantajalta ja mikä olisikaan sen parempi aloitus joulun odotukselle. Tänään siis luetaan. 


Toteutin meille aikuisille Mini & Me- blogin Aijan ideoiman tekemiskalenterin. Aivan loistava idea! Mie tuumi ensin kirjoittavansa jokaiseen lappuseensa "pelataan Skibboa", mutta innostuikin ja kuulemma tulen yllättymään iloisesti. Jippii!



Myös Blogiringillä on tänäkin vuonna oma joulukalenterinsa. Oma vuoroni on vasta myöhemmin, mutta kannattaa seurata koko kuukausi. Mukana ovat tällä kertaa kaikki blogikategoriamme, ei vain perheblogit. Itse odotankin erityisesti leivontablogien luukkuja. Tänään joulukalenteri aloittaa Naurava Nappi.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lunta!


Tulimme viikonlopuksi mummolaan ja täältä löytyi lunta! Oulussakin satoi viikko sitten maan valkoiseksi, mutta se suli nopeasti pois. Harmillista, että nykyään talvet ovat näin epävakaita. Lapsilla on jo mielikuva että lunta on kerrallaan vain pari päivää ja ryntäsimmekin heti ulos. 


Talvivaatteet olemme kuitenkin saaneet jo kunnolla käyttöön. A:lla on jo kolmatta talvea Mini Rodinin pandaparka ja se on kyllä ollut todella hintansa väärti. Vaikka takkia on pesty moneen kertaan, se on edelleen lämmin ja todella siisti. Takin kaveriksi hankin tälle talvelle Villervallan toppahousut. Mitoitus on mukavan kapea, vedenpitävyys on ollut hyvä ja kurakeleilläkin housut ovat pysyneet hyvässä kunnossa tällä rymyäjällä.


V:lle saimme Po.pin toppatakin. Tiedän takin olleen kovassa käytössä mutta silti se tuli meille uudenveroisena. Harmi ettei tuollaista kunnon vihreää ole juuri kaupoissa näkynyt. Tykkään väristä kovasti ja mielellään ostaisin enemmänkin. V:lle ostin kahdet toppahousut, toiset Mololta ja toiset H&M:lta. Päiväkodissa tuntuu että varahousut on oltava.


Pikkusiskolle hankin Molon ihanan kukkahaalarin. Väri on loistava näihin vaihteleviin säihin, ei näy kura. Tyttö on itsekin ihastunut haalariinsa kovasti. Koko kolmikolla on kenkinä Sorelit. Ne on todettu parhaiksi niin pakkaselle kuin loskakelille

perjantai 27. marraskuuta 2015

Black Friday

Onko Black Friday jo tuttu käsite? Pari vuotta sitten Suomeenkin ujuttautui amerikkalainen Black Friday- idea. Kiitospäivän jälkeinen musta perjantai on Yhdysvalloissa vuoden tärkein shoppailupäivä ja joulumarkkinoiden avaus. Yhtään en laita hanttiin isoja alennusmyyntejä näin joulun alla. Tässä muutama shoppailuvinkki suosikki liikkeisiini:

Pikkuotus

Lilla Company

MiniQ

Baby Shop

lauantai 21. marraskuuta 2015

Flax - unelmavillapaita


Yksinkertaiset asiat ovat kauniita. Sileä pinta, pehmeä lanka ja kaunis väri.
 

Neuloin Flax- villapaidan Dropsin Karismasta.  Lanka on upeasti värjätty, niin että valaistuksesta riippuen sen sävy vaihtelee petrolista vihreän ja sinisen kautta harmaaseen. Hihojen raidat antavat mukavasti ryhtiä muuten yksinkertaiseen malliin. 

 

Tämä villapaita meni syntymäpäivälahjaksi ystäväperheen lapselle. Taidan neuloa vielä toisen omalle pojalle.


torstai 19. marraskuuta 2015

Amblyopia - lisää silmälaseja perheeseen

A otti pikkuveljestä kuvan kännykällään muutama viikko sitten, lasten sovitellessa minun lukulasejani. Eipä arvattu että tämä näky tulee olemaan arkipäivää hyvinkin pian. No sentään hieman hillityimmissä laseissa.


Nelivuotisneuvolassa pojalla huomattiin näön heikentyneen vuoden takaisesta merkittävästi ja lisäksi toinen silmä näkee selvästi huonommin kuin toinen. Saimme lähetteen jatkottkimuksiin silmäpolille. Lääkäri diagnosoi amblyopian.

Amblyopia tarkoittaa silmien toiminnallista heikkonäköisyyttä, jolloin toisen silmän tarkannäönkyky jää kehittymättä. Kun toisen silmän välittämä kuva on huonolaatuinen, aivot voivat hävittää sen häiritsemästä paremmin näkevän silmän kuvaa. Alle kouluikäisellä lapsella amblyopiaa voidaan onneksi hoitaa ja usein näköero saadaankin korjattua. 


Ensimmäinen hoitomuoto  ovat silmälasit ja niitä kävimmekin eilen etsimässä. Pienten lasten lasit eivät valitettavasti kovin esteettisiä ole, hienoja värikkäitä muovikehyksiä ei pienimmissä koissa löydy ollenkaan. Kiersimme useamman liikkeen ja onneksi viimeisessä asiantunteva optikko osasi selittää myös syyn. Metalliseen kehykseen linssi saadaan istutettua tarkemmin kuin muoviseen ja pyöreä muoto on optimaalisin linssin hionnalle, niin että linssiin saadaan parhaat mahdolliset ominaisuudet ja laseista näin paras apu. Lisäksi muovikehykset on erittäin vaikeat saada pysymään pienellä, vielä kehittyvällä nenävarrella.

Kehykset kuitenkin löydettiin ja nyt odotellaan pari viikkoa että lasit ovat valmiit. Koska meidän perheessä ei minun lukulasieni lisäksi ole silmälaseista juuri kokemusta, nyt vinkit kehiin miten homma toimii lapsen kanssa. Hajoaakohan ne herkästi? Miten niiden käytöstä saa helppoa noin pienen kanssa?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Antakaa poikien tanssia balettia tai ihan mitä vain


Istun tanssikoulun tiloissa odottamassa tyttäreni tanssitunnin päättymistä. Viides talvi jo menossa Citydancella, eikä varmasti viimeinen. Aikaisempina vuosina ryhmässä on ollut yhtälailla tyttöjä ja poikia. Viime vuonna poikia oli reilusti enemmistö, tänä vuonna heitä on vain muutama. 

Oma poikani ei harrasta tanssia. Ei siksi että hän pn poika, vaan koska tanssi ei erityisemmin häntä kiinnosta ja myös siksi ettei hän tunnu olevan vielä kypsä säännöllisiin harrastuksiin. Valitettavasti jopa kaveripiiristäni löytyy poikia jotka eivät halustaan huolimatta saa harrastaa tanssia koska vanhemman mielestä tanssi ei ole poikien harrastus.

Jari Sinkkosta haastateltiin aiheesta ja olen niin samaa mieltä: antakaa poikien tanssia balettia! Tai ihan mitä vain. Olen viettänyt oman lapsuuteni tiiviisti tanssin parissa ja muista kuinka luokkakaveri lopetti tanhun koska toiset pojat naljailivat. Muistan kuinka opettaja otti asian luokassa puheeksi ja toivoi pojan palaavan tanssiharrastukseen. Loppujen lopuksi luokalla oli kaksi tanssia harrastavaa poikaa, toinen heistä on käsittääkseni nykyään ammattitanssija. 

Ihan kaikesta en ole Sinkkosen kanssa samaa mieltä. En ymmärrä miksi vanhempien pitäisi tehdä tiettyjä valintoja lasten puolesta estääkseen kiusaamisen. Jos poikani haluaa pukea sen punaisen villatakin tai sen hameen, pukekoon. Minun tehtäväni ei todellakaan ole sanoa ettet saa koska joku voi kiusata. Minun tehtäväni on opettaa vahvaa itsetuntoa ja puolustautumista sanallisesti. Satuin kuulemaan kun joku heitti tyttärelleni esikoulussa hyvinkin pilkkaavalla äänensävyllä "hei sullahan on poikien takki!" "Eikä ole kun ihan oma", vastasi tyttäreni. "Aika hieno tuo karhumerkki" jatkoi toinen, ja juttu oli sillä käsitelty. Minun tehtäväni on myös opettaa lapsilleni että toista ei kiusata erilaisten vaatteiden tai minkään muunkaan erilaisuuden takia. Toivottavasti sen tekisivät myös muut vanhemmat.

Suvaitsevaisuus ja asenteet lähtevät meistä vanhemmista. Kieltämällä lapselta jotain vedoten sen olevan poikien/tyttöjen juttu, siirrämme vain asenteemme eteenpäin. Kieltäessämme jotain lapselta ettei häntä kiusattaisi, vieritämme vastuun ja syyllisyyden kiusatulle. Annetaan jokaisen lapsen olla oma itsensä.


maanantai 16. marraskuuta 2015

Joulukoukussa - 3M Command



Meille tuli joulu tänä vuonna ajoissa. Sain testattavaksi 3M Command- sisustuskoukkuja ja kaivoin varastosta joulukoristeet esiin. Yleensä meillä on tähti ikkunassa ja pari valoköynnöstä jossain kulhossa. Muutaman viikon vuoksi ei viitsi ruuvata koukkuja tai iskeä nauloja seinään, kun ne loput 11 kuukautta näkyvät rumasti tyhjinä. 3M Command- koukut ovat kirkasta läpinäkyvää muovia ja ne kiinnitetään yhtälailla kirkkaalla ja näkymättömällä teipillä. Mikä parasta, ne saa jälkiä jättämättä irti käytön jälkeen (tuli testattua!). Kun kerrankin voi lätkiä koukkuja huoletta seinille, tottahan toki kokeilin valoketjukuusta. Napattiin samalla muutama joulukorttikuva, kerrankin ajoissa ja ilman hoppua.


En juurikaan välitä koriste-esineistä ja muutenkin suosin ennemmin kauniita käyttöesineitä tai kokonaan tyhjää pintaa. Jouluna kuitenkin innostun ripottelemaan koristeita ja tekemään asetelmia. Valoköynnöksillä saa ihanaa tunnelmaa aikaan ja ripustin niitä jopa eteiseen. 


Jouluna saa esillä olla turhempiakin juttuja. Hauskimpiin asetelmiin eksyy varsinaisten joulukoristeiden lisäksi myös lasten leluja. Tähän keräsin kauneimmat joulukortit viime vuosilta, ennen kuin postista saapuu uusia.


3M Command- sarjasta löytyi sopiva koukku myös sille paperitähdelle. Ei enää verhonipsusta roikkuvaa, heiluvaa tähteä, jonka tippumista saa pelätä nipsun katketessa. Nyt ikkunan yläpuolella on siisti pieni koukku jonka voi napsaista joulun jälkeen irti. Tai ehkä laitan siihen jonkun pienen kukan roikkumaan. 


Ja mikä parasta, tekin pääsette kokeilemaan näitä! Tilaa ilmainen näyte taulu ja julistepaloista lähettämällä yhteystietosi osoitteeseen 3mcommand.suomi ( at ) gmail.com. Tuotenäytteitä jaetaan kampanjan ajan niin kaukan kuin niitä riittää


Yhteistyössä 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tampereen Kädentaitomessut







Ihan sattumalta olin viikonlopun Tampereella ja päädyin myös Kädentaitomesduille. Ihania juttuja talon täydeltä sekä heille jotka tekevät käsitöitä kuin myös niille jotka ostavat mieluummin valmiita tuotteita. Koska menin messuille ihan sattumalta en ehtinyt tutustua messujen tarjontaan enkä suunnitella hankintoja ennakolta. Mukaani tarttui silti askarteluvälineitä ja Kainon panta.

Messujärjestäjille vinkiksi että jonkinlainen mukana kuljetettava kartta olisi kätevä, nyt jäi näkemättä pari mielenkiintoista ständiä koska ei löydetty niitä.

torstai 12. marraskuuta 2015

Rukkaset Reimalta

Rukkasten osto jäi tänä vuonna vähän viime tinkaan. Onneksi toppavaatteita ei vielä ole juurikaan tarvittu tälle syksyä. Monenlaisia rukkasia on tullut vuosien varrella kokeiltua ja myös huomattu mikä toimii ja mikä ei. Rukkasen muotoilulla on paljon merkitystä varsinkin pienessä kädessä. Liian iso ja leveä rukkasen kanssa lapsi ei voi tarttua mihinkään. Viime talvena pienimmäisellä ongelmaksi muodostui riittävän lämmön löytäminen, isoimmalla taas vedenpitävyys. Tänä vuonna suuntasimme Reimalle ja sieltä löytyikin koko kolmikolle hyvät rukkaset.


Pienemmille hankittiin Tomino- rukkaset. Sopivan kapeat, hyvä kiristys ranteen ympärille ja riittävän pitkä varsi. Pikkusisko sai violetit, V valitsi mustat.



Koska lämmön riittävyys oli viimetalvena ongelma, olinkin ilahtunut löytäessään rukkaset joissa on villasekoitevuori. Pienelle varsinkin on hankala pukea villalapasta rukkasen sisälle, joten sekoite on riemuvoitto Tominoissa. Villa pitää lämpimänä, mutta keinokuidut kosteuden (hien) pois iholta. Odotukset ovat siis suuret näille.


A halusi ehdottomasti sormikasmallin ja kyllähän se koululaisella onkin jo kätevämpi. Mallistosta olisi löytynyt myös villasekoitevuorinen versio, mutta tyttö kokee sen kutittavana aikaisempien kokemusten perusteella, joten valittiin Tartu-rukkaset. A:lla ei kyllä ole lämpimyydestä vuoksi ongelmia ollutkaan, vaan isona ongelmana on ollut rukkasten jatkuva kastuminen. Tartu- rukkasista onkin huima 15000 mm vesipilariarvo sekä suuri kulutuskestävyys. Nämäkin ovat mukavan siro malli, niin ettei ne haittaa käsien käyttöä ja esim. pyörän lukon avaaminen onnistuu.

Onko teillä kokemuksia Reiman rukkasista? Lupaan palata aiheeseen kunhan saadaan käyttökokemuksia. Odotukset ovat suuret, toivottavasti ne täyttyy.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Merinovillahuppari - ihan paras joululahjaidea miehelle


Isänpäivä vietettiin hyvin perinteisellä kaavalla: kahvia vuoteeseen ja lasten tekemiä kortteja. Sain jo hyvissä ajoin vinkin lahjatoiveesta, merinovillahuppari. Ulkona työskentelä mieheni on vaihtanut käytännössä kaikki turvavaatteiden alle tulevat vaatteet bambuun ja villaan. Ne hengittävät ja pitävät kylmällä ilmalla lämpimänä ja lämpimällä viileänä. Vanha uppari alkoi olla jo tiensä päässä ja mallikaan ei ollut paras mahdollinen. Viime talvena hän löysi kavereiden suosituksesta Varustelekan Särmä- hupparin. Silloin ne loppuivat kesken ennen kuin hän ehti saada omansa, mutta tälle syksyle on valmistunut uusi iso erä.


Varustelekan merinovillahupparit valmistetaan  Liettuassa ja ne ovat mulesing- vapaita. Materiaali on 79 prosenttisesti merinoilaa ja lisäksi hieman viskoosia ja elataania. Yhdistemä mahdollistaa merinovillan parhaat ominaisuudet, elastaani ja viskoosi pitävät huarin kuosissaan ja mahdollistavat rennomman pesun. Tosin villahan ei vaadi pesua, se puhdistaa itse itsenä eikä käy haisemaan. Rakennustyömaalla ei kuitenkaan aina voi välttyä tahroilta ja silloin on pestävä.


Isänpäivän alla moni pähkäili lahjaideoita, sekä omalle miehelle että isälle. Joululahjapohdinnat ovat alkamassa, joten tässä ihan huippuvinkki miehelle lahjaksi! Eikä vain ulkotyöläiselle, vaan ihan kenelle vain. 

Ja hei, milloin näitä saadaan naisille??
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...