sunnuntai 16. elokuuta 2015

Jännittävä viikko

Meillä on ollut niin jännittävä viikko etten ole ehtinyt postata kertaakaan. Paluu arkeen on alkanut, mutta arki sisältää paljon uutta. V ja Pikkusisko palasivat päiväkotiin maanantaina. Pienet saivat onneksi aloittaa lyhyillä päivillä minun ollessa lomalla, ja tutustua ja totutella uudelleen rauhassa. Seitsemän viikon loma päiväkodista on pitkä aika. 
V aloitti isompien ryhmässä, mikä tarkoittaa uutta rappua ja uusia tiloja seä huomattavasti aikaisempaa suurempaa ryhmää. Poika puhuukin käyvänsä nyt eskarissa, sillä samassa tilassa ovat kaikki yli neljävuotiaat lapset, eskarit, englankieliset eskarit ja viskarit siirtyvät omiin ryhmiinsä tekemään tehtäviään eri huoneisiin tai soppiin. Onneksi omahoitaja pysyi samana, vaikka keväällä kuulosti ettei hän enää jatka, ja iso osa tutuista lapsistakin on paikalla. Pikkusisko jatkaa samassa ryhmässä ja hän tuntui ilahtuvan suuresti nähdessään tutut hoitajat ja etenkin nukkevauvat ja -rattaat.


A aloitti keskiviikkona koulun.Tyttöä selvsti jännitti ja ujostutti, eikä mikään ihme. Hänen luokallaan on 34 oppilasta, eikä omasta eskariryhmästä ole ketään muita. Onneksi hyvä ystävä on kuitenkin samalla luokalla. Valtavan kokoista luokkaa opettaa kolme opettajaa ja porukka jaetaan tianteen ja oppiaineen mukaan pienempiin ryhmiin ja omiin luokkahuoneisiin. Tämä pienryhmätyöskentely tuntuukin olevan nykyään trendi esi- ja alkuopetuksessa. Varmasti se onkin hyvä, ehkä lasten omat vahvuudet seka erityistarpeet voidaan huomioida näin paremmin eikä aina mennä sen hitaimman mukaan. Itse olin huolissani lukemisen opettelusta etukäteen. Tyttö kun osaa jo lukea ja omat kokemukset ekaluokasta jo lukevana lapsena eivät ole kovin hyvät. Toivottavasti hän ja muut jo lukevat oppilaat saavat omat tehtävänsä ja sitten taas vaikkapa matematiikan tunnilla hyvin laskeva ystävä taas omansa A:n opetellessa alkeita.


Äidille tämä on ollut vähintään yhtä jännittävää. Mun vauva menee jo kouluun. Juurihan hän oli vielä vaipoissa. Tunnustan: itku tuli ekana päivänä tyttöä saattaessa. Hurjalta tuntuu myös se, että nyt lapsen on sekä pärjättävä yksin kotona, että kuljettava yksin kotikorttelin ulkopuolellakin. A on niin tottunut pyöräilijä, että sinällään ei huoleta, tiedän hänen osaavan liikennesäännöt ja myös noudattavan niitä. Sen sijaan huolettaa muu liikenne sekä koulumatkan varrella olevat työmaat. Napanuora venyy.

Huomenna alkaa varsinainen arki minunkin palatessa töihin. Aamukiireet ja lyhyet illat ovat ikäviä, mutta toisaalta kun ne saa taas käyntiin, arki rullaa mukavan sujuvasti loman epäsäännöllisten rytmien jälkeen. ehkä se tekee vain hyvää.

1 kommentti:

  1. Voi! Tsemppiä sinne! <3 Vaikka lomailu on kivaa, arjessakin on sitä jotain mukavaa ja turvallista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...