tiistai 4. elokuuta 2015

Polkupyöräilyä ja pariterapiaa

Parisuhteen ultimatetesti: polkupyöräillään 240 km kahdessa päivässä. Jotta testi ei olisi liian helppo, päädytään lähtemään liikkeelle vasta iltapäivällä ja asetetaan tavoitteeksi olla seuraavana päivänä mahdollisimman aikaisin perillä ikävöivien lasten luona. Päätetään olla välittämättä sääennustuksen lupaamista sateista, valitaan reitti niin, että on selvittävä trangialla ja retkieväillä sekä yövyttävä laavussa. Polkupyöriksi valitaan vaihteettomat kevyet ja kapearenkaiset sinkulat. Aivan loistava idea!

Lapset olivat viime viikon mummolassa, meidän aikuisten palattua töihin. Olemme puhuneet jo vuosia pidemmän polkupyöräretken tekemisestä, tosin joko huomattavasti lyhyemmän matkan tai sitten johonkin missä löytyisi vähintäänkin matkailukoti majoitukseksi. Jotain sellaista Kaisa Lekan sarjakuvien tyylistä maantiepyöräilyä upeissa maisemissa tavaten mielenkiintoisia ihmisiä. Toistaiseksi emme ole saaneet tilaisuutta, kun emme ole raskineet jättää pienintä hoitoon. Nyt hoksasimme tilaisuuden tulleen, vaikka suunta ei ihan sitä ollutkaan mistä aiemmin on puhuttu.

Ei me tätä oikeasti minään parisuhdetestinä otettu vaan hauskana ja vähän erilaisena kokemuksena. Saman harrastuksen parissa pyörivien kavereiden kanssa tuli puheeksi myös tämä parisuhdeaspekti. Kummalla menee ensin hermot kun voimat alkaa ehtyä, tai jos eksytään, saati tuleeko riitaa jo pelkästään kartan lukemisesta sekä polkemisnopeudesta. Yksi kaveri neuvoikin sopimaan etukäteen, ettei saa kiukutella ja miten toimitaan jos se väsymyskiukku sittenkin tulee. Meillä tulee tänä syksynä täyteen kymmenen vuotta yhteistä taivalta ja myös siinä valossa parisuhdetta on tullut mietittyä enemmänkin. Kun on näin pitkä parisuhde takana, kuinka suuri osa suhteesta perustuu lapsiin ja yhteiseen asuntolainaan ja kuinka paljon on jäljellä sitä kahdenkeskistä ystävyyttä ja kipinää.


Olipahan melkoinen pyörälenkki. Kahden maanmittarin ammattitaidolla onnistuimme valitsemaan reitin, josta 40 km oli huonokuntoista soratietä. Ihan hirvittävää ajettavaa 2,5 senttiä leveillä renkailla pyörän hyppiessä kivien päällä ja kaatuminen oli lähellä koko ajan. Laavulla oli ihan järkyttävä määrä hyttysiä emmekä saaneet kumpikaan nukuttua kuin pari tuntia. Lauantaina satoi vettä lähes taukoamatta ja märät (niin hiestä kuin sateesta) vaatteet veivät ne viimeisetkin voimat jotka soratieltä oli jäljelle jääneet. Viimeiset viisikymmentä kilometriä poljettiin hampaat irvessä uskaltamatta juuri pysähtyä, ja mielessä pyöri, että soittaisi veljen hakemaan, ellei tietäisi sen nauravan räkäisesti.

Mutta sitten toisaalta se oli maailman paras reissu. Suunniteltiin yhdessä reittiä ja mukaan otettavia tavaroita, speksattiin pyöriä ja etsittiin parempia välineitä. Tehtiin jotain yhdessä, jotain ihan muuta kuin lasten- tai kodinhoitoa. Jotain mikä kiinnostaa molempia niin yhdessä kuin erikseenkin. Pyöräilemään lähdettiin suurella innolla. Koko matkan vaihdeltiin vetäjää niin, että vuorotellen sai hiukan huilia tuulensuojassa toisen selän takana ja määrätä vauhdin. Huolehdimme yhdessä että molemmat joivat riittävästi ja tankkasi riittävästi energiaa. Juteltiin, vitsailtiin, kehuttiin ja kannustettiin toisiamme. Vaikka oli rankkaa, meillä oli tosi mukavaa yhdessä.


Ennen lapsia olimme parhaita ystäviä. Vaikka molemmilla oli toki omia harrastuksia ja kavereita, teimme tosi paljon asioita yhdessä ja myös harrastimme yhdessä. Lasten myötä ajankäyttö on muuttunut emmekä enää ole voineet juurikaan tehdä asioita kahdestaan. Nyt tuli sellainen olo että se vanha ystävyys on kuitenkin kaikesta huolimatta voimissaan. Me ollaan edelleen ne parhaat ystävät. Uskaltaisikohan nyt ottaa osaa #boyfriend -haasteeseen?




4 kommenttia:

  1. Uskomaton suoritus! Hattua nostan :) Yhdessä tekeminen valaa sitä meidän tiimi -ajatusta, jota tarvitaan arjen pyörittämiseen. Meillä sitä yhteistä aikaa joutuu vielä vähän odottelemaan, mutta uskon että senkin aika tulee kun kahdestaan taas käydään vaikka leffassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! tämä pikkulapsiarki on niin hektistä ja vaativaa, että välillä on etsittävä parisuhedtta isomminkin. Nyt jaksaa taas. Kyllä se teilläkin vielä tulee.

      Poista
  2. Wau mikä pyrähdys teillä! Arvostan! Kyllä tässä ehdottomasti on myös tuo parisuhdenäkökulma otettava huomioon. Hienoa, että selvisitte hengissä sekä yhdessä että erikseen! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...