maanantai 31. elokuuta 2015

Neljävuotias



Neljävuotias
metrin mittainen supersankari
herkkä pieni mies
uhmaiän riepottelema
Mun Valo <3 p="">

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Liebster award



Sain Missä onni on -blogin Iidalta tunnustuksen ja joukon kysymyksiä. Kiitoksia kovasti!

1. Mikä on ollut tämän kesän kohokohta?

En ehkä osaa nimetä mitään yhtä tiettyä, on ollut niin monta kivaa juttua. Olemme viettäneet lomaa ympäri Suomen tavaten kaikkia rakkaita ihmisiä joita muuten näkee niin harvoin. Blogiringin kesäjuhlat olivat kyllä kesän parhaat bileet. Toisaalta pyöräretken jälkeinen me tehtiin se- olo on kannatellut pitkään.

2. Pepsi vai Coca Cola?

Me ei osteta koskaan limpparia kotiin, ainoastaan automatkoilla tulee ostettua pikkupulloja ja silloin valitaan sen perusteella mitä huoltoaseman kaapista löytyy.

3. Kuinka monta kertaa olet muuttanut elämäsi aikana?

13 kertaa. Asuin 18 vuotta samassa osoitteessa, mutta sen jälkeen osoitteet vaihtuivat tiheästi, vähintään kerran vuodessa. Nykyisessä asunnossa olemme asuneet jo kuusi vuotta, eiköhn kohta taas muuteta :)

4. Jos saisit poistaa yhden kuukauden kalenterista, minkä poistaisit?

Ensimmäisenä tuli mieleen huhtikuu. Se on yleensä märkä ja harmaa. Tykkään kaikista vuodenajoista, en oikeastaan haluaisi poistaa yhtäkään kuukautta.

5. Mikä on paras valokuvausvinkkisi?

Salamavaloja kannattaa omistaa useampi, jos haluaa kuvata sisätiloissa myös talvella. Kamera kannattaa myös välillä antaa lasten käsiin. He osaavat etsiä ihan uusia kuvakulmia ja rajauksia.

6. Kauan yhden postauksen kirjoittaminen kestää sinulla?

Riippuu ihan postauksesta. Joskus ne syntyvät kymmenessä minuutissa hetken inspiraatiosta. Jskus taas väännän viikko tolkulla kuvia ja tekstiä, ja hion pilkkuja vielä yhden päivän lisää. Muutamia aiheita odottaa luonnoksissa nytkin, kun kypsyttelen vielä aihetta ja odotan sopivaa hetkeä. Monet DIY- jutut ovat myös sellaisia, että teksti syntyy jo aiemmin, mutta kuvia otetaan pitkään eri valmistumisvaiheiden myötä.

7. Tietokoneesi hajoaa - mitä teet?

No ei ole mikään outo tilanne, valitettavasti. Meillä hajosi tietokone pari vuotta sitten. Mies kantoi työläppäriään kiltisti pyynnöstä kotiin. IPadillakin on yllättävän kätevää blogata jos ei tarvitse muokata kuvia. Joskus käytän myös omaa työkonetta johonkin viimeistely juttuun, mutta koska se seisoo kiinteästi työpaikalla, en viitsi siellä tehdä postauksia. Eli kyllä niitä varakoneita aina löytyy.

8. Luetko lehtiä? Jos kyllä, niin mitä lehtiä ja jos et, niin mitä haluaisit lukea?

Tilaan paria sisustuslehteä ja lisäksi ostain usein paria ruotsalaista sisustuslehteä. Käyn suunnilleen kerran viikossa lounaalla kahvilassa, missä on hyvä valikoima muotilehtiä. Imagen tilausta olemme kypsytelleet pidemmän aikaa, mutta se on tosi kallis.

9. Milloin kävit viimeksi kirjastossa?

Tiistaina. Käymme paljon kirjastoissa, vähintään kerran kuussa. Kirjastot on ihan mahtavia paikkoja kun saa ilmaiseksi lainata niin paljon kuin jaksaa kantaa.

10. Mistä ruoasta et pitänyt lapsena, mutta olet myöhemmin oppinut pitämään?

Äkkiseltään ei kyllä tule mitään mieleen. Olen aina ollut melkoisen kaikkiruokainen ja ne harvat ruoka-aineet joista en lapsena pitänyt eivät maistu edelleenkään. Valkosipuli on inhokki yhä, tosin olen oppinut tykkäämään siitä mausteena ja hyvin piilotettuna. Ne kokonaiset kynnet tai edes palaset on ällöttäviä.

ja lopuksi vielä kysymys, jonka ystäväni heitti ilmoille tällä viikolla. En vieläkään tiedä omaa vastaustani, joten heitän pallon teille; 
11. Mistä omasta saavutuksestasi olet eniten ylpeä?

Minulta kysyttiin työhaastattelussa mikä on suurin saavutukseni ja rajattiin vielä etten saa mainita lapsiani. Vastasin sen liittyvän harrastuksiini, siihen kuinka olen saanut olla mukana nuorempana useammassa tanssinäytelmässä ja musikaalissa, sekä aikuisenakin kilapilemassa. Olen myös melkoisen yleä tästä blogista. Se ei ole täydellinen, mutta sen avaaminen tuo minulle joka kerta hyvän mielen. 

Ideana on haastaa mukaan 11 muuta blogia, mutta pikaisella selauksella lempiblogeistani, tämä on jo kiertänyt melkoisen hyvin, niin että annan vapauden napata haasteen teille kaikille vastata samihin kysymyksiin kuin minäkin. Vinkatkaa kommenttilootaani kun vastaatte. 

maanantai 24. elokuuta 2015

Molo Kids AW15




Kesä tuntuu vasta alkaneen, mutta minä mietin jo toppavaatteita. Siivosin varaston ja aika hyvä valikoima talvivaatteita loytyy jo valmiiksi. Pikkusisko tarvitsee haalarin ja V takin, joten on syytä olla ajoissa liikkeellä. Molo Kidsillä on pitkästä aikaa useampikin kuosi joka miellyttää silmää. Tuo kukkakuosi on ihana! Pantteria on nähty aikaisempina vosina useammallakin merkillä, mutta ei tuo kyllä silti kyllästytä. Viime vuoden seeprakuosia löytyy tänä vuonna vain takeista ja housuista. Jospa jostain onnistuisi löytämään viime vuoden haalarin. Valinnan vaikeus!

Tämä takki osui silmiin kivijalkakaupassa. Mukavan lämmin mutta silti ei liian muhkea, ja kuosi on mukavan graafinen. 

Mitäs tykkääte?

Kuvat: Molo Kids

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kesäsunnuntai









#Husband -postauksen ystäväosioon mainitsin useamman läheisen ystävän. Yksi jäi mainitsematta.
 Ystävä jonka olen tuntenut yli viisitoista vuotta. Vaikka välillämme on ollut joskus jopa tuhansia kilometrejä ja nykyäänkin useampi sata, ja vaikka välillä on mennyt todella pitkiäkin aikoja ettemme ole nähneet tai edes kuulleet toisistamme, tämä ystävyys on silti säilynyt ja aina yhtä vakaa. Tänään hänen lapsensa vietivät meillä kesäpäivää. Jostain sattuman oikeusta meillä on molemmilla kolme hyvin saman ikäistä lasta ja heidänkin juttunsa osuvat aina niin hyvin yhteen. 

Ihana päivä!

perjantai 21. elokuuta 2015

#husband


Pakkohan minunkin on blogeissa jo jonkin aikaa kirtäneeseen #boyfriend / # husband -haasteeseen vastata. Haasteen ideana on saada mies vastaamaan muutamaan vaimoa koskevaan kysymykseen ja pienen suostuttelun jälkeen niitä tulikin.

1.  Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
No siellähän pyörii frendit. Nykyään Sillan toinen tuotantokausi, mutta mun pitää olla mukana kun on vähän pelottava. Ennen katottiin Gilmoren tyttöjä ja Serranon perhettä mutta ne on kait tarpeeksi monta kertaa katsottu kun niistä ollaan luovuttu nyttemmin

Frendit on kuin lohturuoka. Niitä on kiva katsoa kun on kipeä tai alakuloinen tai kun vain kaipaa jotain tuttua ja turvallista. Netflixin myötä televisio on nykyään usein kiinni ja katsotaan yhdessä sarjoja, eikä vain siksi että minua pelottaa.


2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Riippuu vähän salaatista, joko balsamicoa, oliiviöljyä, sinappikastiketta. 

Nimenomaan, riippuu ihan salaatista.

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
Aika kaikkiruokainen hän on. Enää en kyllä tarjoile mitään mikä sisältää minkäänlaista grillimaustetta. Valkosipulin määrää lisään määrätietoisesti, samoin chiliä

En tajua kuka voi tykätä grilli- tai barbequemausteista. Ne maistuu niin esanssisilta. 

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Ruoaksi varmasti jotain kasvisherkkua tai kalaa. Talon punaviini saattaa upota myös. Drinkkejä hän ei juuri juo mutta joku mansikkadrinkki varmasti uppoaa

Joo, en edes muista milloin olisin tilannut lihaa ravintolassa. Drinkkejä en tosiaan juo ja alkoholia ylipäätään aika harvoin, mutta viinistä tykkään.



5. Mikä on hänen kengänkoko?
Epäilen ja muistelen että 37

oikein epäilty

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
Muumimukia ja lankakeriä. Kankaat saattaa myös kiehtoa

Muumimukeja??? Siis minähän olen jo pidemmän aikaa antanut ne lasten käyttöön, myös ne stockmann ja muut "harrvinaisuudet", josko niitä pääsisi pikkuhiljaa eroon. Langat sen sijaan osuu. Lankakaupat on ihania!

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Ennen tämä oli suklaa. Nyttemmin hankala sanoa mutta avokado varmaan menisi aika kauan.

Olen onnistunut pääsemään maenhimosta eroon, oikeastaan ihan vahingossa. Ennen meni levy illassa, nyt en syö edes joka viikko. Avokadoja sen sijaan voisin syödä päivittäin. Nam! 

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Tavatessamme hän kuunteli PMMP:tä ja Apulantaa. Nykyään radion tarjonta tuntuu riittävän. YleX vaihtunut Bassoon viimeisen vuoden aikana.

Olen kasvanut PMMP:n Miran ja Paulan rinnalla aikuiseksi. A on saman ikäinen kuin heidän esikoisensa ja muutenkin heidän sanoitustensa teemat ovat osuneet usein niin nappiin omaan elämään. Kasvua tytöstä naiseksi, puolisoksi ja äidiksi mutta kuitenkin itsenäiseksi.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Tyttöleffat. Ne sellaiset jotka joko osaa ulkoa tai tietää ensimmäisen vartin jälkeen, kuinka tulee käymään. Leffat joissa onnellinen loppu. 

No ei nyt sentään. Tykkään monenlaisista elokuvista, mutta välillä pitää katsoa myös hömppää leffaseuran nurinoista huolimatta.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Ööh.. Harmaahkot. Ehkä vähän vihertävät. 

Siniharmaat...

11. Kuka on hänen paras ystävä?
Toivoisin että minä. Elinasta tullu läheinen viimevuosina. 

Olet sinä :) On kurjaa miten moni ystävä on erilaisen elämäntilanteen sekä muuttojen vuoksi kadonnut taka-alalle. Toisaalta lasten myötä olen saanut paljon uusia ystäviä. Elina on kyllä todella tärkeä, sellainen luottotyyppi. Toinen jonka haluan mainita on Lotta. Tänä keväänä on istuttu monta kertaa terapiakahvilla. Kännykässäni on kaksi naisryhmää joihin voi aina luottaa, toinen on avautumisryhmä ja toinen on tällä hetkellä nimeltään hiljaiset siteet. Vaikka aina ei ole aikaa nähdä, tuntuu että ystävä ja tukija on aina vieressä. Olette tosi tärkeitä!


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Tupakoin. 


En tykkää, mutta yritän sietää ja pitää suuni. Kai sitä voisi pahempiakin tapoja olla. 



13. Missä hän on syntynyt?
Rollossa



Jep

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Marenkipohja, kermavaahtoa, mansikkaa ja kinuskikastiketta. Siitä minä ainakin pitäisin. Toinen, hänelle mieluisampi olisi juustokakku tai porkkanakakku



Oliko tuo vinkki lähestyvää syntymäpäivääsi ajatellen? ;)

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? 
Ompelemisen, neulomisen, blogin. 



Parhaimmillaan jopa kaikkia yhtä aikaa

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Kirjalliset taidot ovat vahvoja. Arvostan miten hyvin hän osaa kirjoittaa. Ompeleminen ja neulominen luonnistuu hyvin. Ja pakkaaminen. 

Meidän perheessä ei siis pakata kovin hyvin, kuten tästäkin postauksesta voi päätellä :D


17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Vaikea. Avokadopasta kait sitten

Eihän se ole mitenkään outoa? No joo, kyllähän se mielipiteitä jakaa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Kännykkää, muistikirjaa ja avaimia

Paperisesta kalenterista olen jo luopunut, mutta muistikirja kulkee yhä mukana.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Se kun minä olen hiljaa väsyneenä, kun lapset riehuvat, kun ihmiset ovat ajattelemattomia ääliöitä



Sinulla on ärsyttävä tapa olla hiljaa myös kun olet ärsyynyt, surullinen tai vihainen, joten aina kun olet hiljainen tulee epämielyttävä olo. Miksei voi sanoa mikä on? Tulee ahdistunut olo kun näkee että jokin on, muttei tiedä onko kyse miten suuresta asiasta. Mutta kai se on vastapaino minun avautumisilleni ja ylianalysoinnille.

20. Entäs piristymään?
Kahvi ja hymy



Joo, aika helpolla. On myös ihanaa saada kesken työpäivän pusuhymiöllä varustettu viesti ja ihanaa, että niitä tulee useita kertoja viikossa.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
En mä osaa sanoa. Nelson Mandelaa



Hmm, ei huono valinta. En ole mikään fanittajatyyppi, mutta Mandela on kyllä inspiroiva persoona.

22. Millainen hän on vaimona?
Ymmärtäväinen (minun kanssa ehkä täytyy), luotettava, huolehtiva, mukavaa seuraa, lämmin, osallistuva, jämpti, 



:)



23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Ensimmäisen kerran kun käytiin lapsuuden kotonani. Ei tuollaisia voi muistaa. 



En minäkään ihan tarkkaan muista kävimmekö Savonlinnassa vai kävivätkö isäsi ja sisaresi ensin Mikkelissä. Jälkipuheet kyllä muistan.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Dc-fix



Joo tosi uusi, ensimmäinen rulla ostettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiin lähes kymmenen vuotta sitten kun päällystettiin laatikostosi :D

25. Millainen on hänen kotilook?
Rento. Ei kylläkään onneksi vedä lökäriverkkareita ja vanhaa t-paitaa päällensä vaan on suht siisti silti. Niin, ja tukka oli ennen nutturalla pään päällä mutta kampaaja vei sen mahdollisuuden pois toissa viikolla kait. 

En tajua kotivaatteita. En voi sietää niitä sohvan tai sängyn reunalla lojuvia melkein puhtaita vaatteita, enkä jaksa muutenkaan vaihtaa kotiin tullessa vaatteita, elleivät ne ole oikeasti likaiset. Eri asia jos töissä tarvisi jotain työasua tai jakkupukua. Olen farkkutyttö, kotona ja muuallakin.



Kuvista vastasi ansiokkaasti A koko seitsemänvuotiaan suurella intohimolla.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Liikenneraivoa vastaan



Keskiviikkona Helsingissä polkupyöräilijä tuli autoilijan yliajaneeksi. Torstaina hän menehtyi vammoihinsa. Poikkeuksellisinta tässä on se, että autoilijaa syytetään surmasta. Hän siis ajoi tahallisesti polkupyöräilijän päälle. Useissa kaupungeissa järjestettiin tänään muistokulkue pyöräilijän kunniaksi sekä muistutukseksi, että me kaikki olemme sitä samaa liikennettä, kuljimmepa millä kulkuneuvoilla hyvänsä.

Oulussa järjestettiin myös kulkue Oulun polkupyöräilijöiden toimesta. Mieheni on yhdistyksen hallituksessa ja järjestäjänä kulkueessa, joten luonnollisesti mekin olimme mukana, peräti kärkipyöränä laatikkopyörällä. Saimme kokoon noin 80 ihmisen letkan ja ajoimme lenkin keskustassa ja pysähdyimme kaupungintalolle, missä pidimme minuutin hiljaisen hetken.

Valitettavasti kulkueet eivät sujuneet täysin ongelmitta kaikkialla. Helsingissä bussi yritti ajaa kulkueen yli hermostuttuaan odottamaan pyöräilijöiden pääsyä tien yli. Juuri tämä on se mistä yritimme saada äänen kuuluviin. Tehdään tilaa toisillemme ja pyritään joustavaan liikenteeseen. Ei jaeta toisiamme pyöräilijöihin, jalankulkijoihin ja autoilijoihin. Vaikka tänään kuljen pyörällä, huomenna otan auton alleni. Huomioidaan toinen toisemme. Palloa on heitetty myös liikennesuunnittelijoille löytämään parempia ratkaisuja katusuunnitteluun niin että eri liikkumismuodot erilaisine nopeuksineen mahtuisivat paremmin ja liikenne sujuvoituisi.

Huomisaamuna kun lähdet töihin tai kouluun, ota rauhallisesti. Vaikka on maanantai, sinne perille ehtii vaikkei hätäilisikään. Vaikka pysähtyisi sillä autolla siihen valottoman suojatien eteen ja päästäisi kävelijän ensin. Rimpautetaan sitä kelloa kun halutaan ohittaa polkupyörällä, eikä vain puikkelehdita kävelijöiden välistä hihoja hipoen. Kävelijänä katsotaan ettei kävellä pyöräkaistalla tai kävellä taakse katsomatta alle pyörätieristeyksessä kääntyessä. Annetaan toisillemme tilaa ja hymyillään kun toinen huomioi. 

Parempaa viikkoa kaikille!

Jännittävä viikko

Meillä on ollut niin jännittävä viikko etten ole ehtinyt postata kertaakaan. Paluu arkeen on alkanut, mutta arki sisältää paljon uutta. V ja Pikkusisko palasivat päiväkotiin maanantaina. Pienet saivat onneksi aloittaa lyhyillä päivillä minun ollessa lomalla, ja tutustua ja totutella uudelleen rauhassa. Seitsemän viikon loma päiväkodista on pitkä aika. 
V aloitti isompien ryhmässä, mikä tarkoittaa uutta rappua ja uusia tiloja seä huomattavasti aikaisempaa suurempaa ryhmää. Poika puhuukin käyvänsä nyt eskarissa, sillä samassa tilassa ovat kaikki yli neljävuotiaat lapset, eskarit, englankieliset eskarit ja viskarit siirtyvät omiin ryhmiinsä tekemään tehtäviään eri huoneisiin tai soppiin. Onneksi omahoitaja pysyi samana, vaikka keväällä kuulosti ettei hän enää jatka, ja iso osa tutuista lapsistakin on paikalla. Pikkusisko jatkaa samassa ryhmässä ja hän tuntui ilahtuvan suuresti nähdessään tutut hoitajat ja etenkin nukkevauvat ja -rattaat.


A aloitti keskiviikkona koulun.Tyttöä selvsti jännitti ja ujostutti, eikä mikään ihme. Hänen luokallaan on 34 oppilasta, eikä omasta eskariryhmästä ole ketään muita. Onneksi hyvä ystävä on kuitenkin samalla luokalla. Valtavan kokoista luokkaa opettaa kolme opettajaa ja porukka jaetaan tianteen ja oppiaineen mukaan pienempiin ryhmiin ja omiin luokkahuoneisiin. Tämä pienryhmätyöskentely tuntuukin olevan nykyään trendi esi- ja alkuopetuksessa. Varmasti se onkin hyvä, ehkä lasten omat vahvuudet seka erityistarpeet voidaan huomioida näin paremmin eikä aina mennä sen hitaimman mukaan. Itse olin huolissani lukemisen opettelusta etukäteen. Tyttö kun osaa jo lukea ja omat kokemukset ekaluokasta jo lukevana lapsena eivät ole kovin hyvät. Toivottavasti hän ja muut jo lukevat oppilaat saavat omat tehtävänsä ja sitten taas vaikkapa matematiikan tunnilla hyvin laskeva ystävä taas omansa A:n opetellessa alkeita.


Äidille tämä on ollut vähintään yhtä jännittävää. Mun vauva menee jo kouluun. Juurihan hän oli vielä vaipoissa. Tunnustan: itku tuli ekana päivänä tyttöä saattaessa. Hurjalta tuntuu myös se, että nyt lapsen on sekä pärjättävä yksin kotona, että kuljettava yksin kotikorttelin ulkopuolellakin. A on niin tottunut pyöräilijä, että sinällään ei huoleta, tiedän hänen osaavan liikennesäännöt ja myös noudattavan niitä. Sen sijaan huolettaa muu liikenne sekä koulumatkan varrella olevat työmaat. Napanuora venyy.

Huomenna alkaa varsinainen arki minunkin palatessa töihin. Aamukiireet ja lyhyet illat ovat ikäviä, mutta toisaalta kun ne saa taas käyntiin, arki rullaa mukavan sujuvasti loman epäsäännöllisten rytmien jälkeen. ehkä se tekee vain hyvää.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Lindex AW15


Monessa blogissa onkin jo hehkutettu Lindexin syksyn back to school- uutuuksia. Minä sen sijaan suuntasin baby-osastolle ja löysin Pikkusiskolle ihanan pehmeitä collegepaitoja.


Lindex on mielestäni kohottanut imagoaan kovasti parin viime vuoden aikana. Selkeitä kuoseja ja hillittyjä värejä niiden entisten riemunkirjavien nallevaatteiden sijaan. Laatukin on ollut pääasiassa hyvää. Tykkään myös näiden kahden hiukan poikkeavasta leikkauksesta. 


Hitti vai huti? Minkälaisia kokemuksia teillä on Lindexin vaatteista?

perjantai 7. elokuuta 2015

Pieni kesäkioski


 Taannoisen pesukoneen hajoamisen myötä kotiin ilmestyi suuren suuri pahvilaatikko joka suorastaan vaati askartelemaan jotain. Ihan liian harvoin näitä onkin saatavilla. Tällä kertaa laatikosta muotoutui kioski. Esteettisyyteen en jaksanut panostaa kovinkaan paljoa, vähän tussia ja valmis leikkeihin. Leikkijät eivät malttaneet odottaa pidempään.


Leikkiruokavaraston herkut kannettiin parvekkeelle myyntiin ja A kirjoitti hinnaston. arjolla on kesäisiä herkkuja.


Seuraavaksi täytyy askarrella leikkirahoja, nyt mentiin legopalikoilla ja leluruuveilla, ne kun sattuivat ensimmäisenä käteen. Ihmeen pitkään tuo kaksikko jaksoikin leikkiä vuorotellen myyjää ja ostajaa sovussa, vaikka rahasummien laskeminen olikin välillä hyvin mielikuvituksekasta ja valuutan arvo heitteli.
 

Pikkusisko halusi mukaan leikkiin ja siitähän härdelli alkoi. Jostain syystä isommat eivät hyväksyneet tuttia maksuksi kokonaisesta kakusta. Pikkusisko suuttui ja varasti mansikan. Isommat käskivät hänet takaisin ja mansikka saatiin takaisin myyntilaatikkoon. Kuin kostoksi tuo nakuilija pissasi kioskin eteen ja katosi kassakone kainalossaan piiloon. Meininki alkoi muistuttaa lähisnägäriä perjantai-iltana.


Miksi minusta tuntuu että tuon kolmikon leikit päättyvät aina johonkin kaaokseen. Hauskaa heillä oli, vielä kioskiryöstön jälkeenkin, ja nauratti kyllä aikuisiakin. Viime viikon rauha ja hiljaisuus on tiessään. Taas mennään :D

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Antakaa lasten kiipeillä

Kaleva uutisoi norjalaisten päiväkotien tiukentuneista säännöistä. Kiipely, vesileikit ja metsäretket kielletään yhä useammassa päiväkodissa. Perusteluna on lasten turvallisuus. Ja pyh sanon minä. Lasten kuuluukin kiipeillä ja leikkiä metsissä. Turvallisempaa on antaa lasten opetella valvotuski kiipeilemään ja kokeilla omia rajojaan. Samaa mieltä on myös professori Ellen Beate Hansen Sandseterin. Hänen mukaansa lapset eivät opi tunnistamaan riskejä ja heidän motoriset taitonsa heikkenevät.

Olen ihmetellyt tätä kehitystä laajemminkin. Tutkimusten ja tilastojen valossa Suomi ja muutkin Pohjoismaat ovat tänä päivänä paljon turvallisempia kuin omassa lapsuudessani, mitattiinpa sitten lapsikuolleisuutta, tapaturmia tai lapsiin kohdistuneita väkivallantekoja tuntemattomien ihmisten toimesta. Silti me vanhemmat koemme, että maailma on tänä päivänä paljon vaarallisempi lapsillemme. Juttelin työkaverin kanssa juuri pari päivää sitten lasten portaissa kulkemisesta. Siitä miten itse mieluummin opetamme lapset jo ihan pienestä pitäen kulkemaan itse portaat ylös ja alas, toki tukien ja avustaen, kun taas molemmat olemme saaneet ohjeita, että lasta pitäisi kantaa ainakin pari-kolmivuotiaaksi tai että neli-viisivuotiaankin pitäisi vielä peruuttaa ne tutut kotiportaat ihan vain kaiken varalta. Eilen keskustelin ystävien kanssa miten lasta pitäisi opettaa vieraiden ihmisten kanssa toimimiseen. Saako vieraille puhua ollenkaan? Keneltä lapsi voisi tarvittaessa pyytää apua? Milloin lapsi voi liikkua lähiympäristössä yksin? Miten neuvoa lasta ilman että pelästyttää häntä jo puheilla. Pohdimme kuinka samalla kun yritämme suojella lapsiamme, toisaalta teemme heidän maailmankuvastaan entistäkin turvattomampaa. Kun vieraisiin ihmisiin ei voi luottaa, koska he voivat tehdä jotain pahaa, myöskään hätätilanteessa ei voi odottaa saavansa apua.Vai voisiko asian opettaa sittenkin jotenkin toisin?

Emme ole myöskään  mieheni kanssa aina samaa mieltä, mitä lapset saa ja mitä eivät saa tehdä. Mies kieltää herkemmin kun riskinä on putoaminen jostain, minua taas pelottaa jättää lapsia yksin kotiin edes hetkeksi. Melko rentoja ja vapaamielisiä tunnumme kuitenkin olevan. Puihin kiipeilyyn kannustamme ja muutenkin itse yrittämiseen ja kokeiluun. Omat rajat on löydettävä itse, vaikka se saattaakin joskus tarkoittaa mustelmia tai haavoja.

Meidän päiväkodissa lapset saavat kiipeillä kiipeilytelineen lisäksi muissakin leikkivälineissä sekä leikkimökin katolle. Puihin ei saa kiivetä, mutta vain siksi että niiden oksat eivät sitä kestä eikä kiinteistön omistaja halua uusia puita montaa kertaa vuodessa. Metsäretkiä tehdään vähemmän, johtuen ihan siitä että metsät ovat aika kaukana, muuten kyllä oleilevat luonnossa puistoissa. Toivottavasti Norjan kehitys ei siirry Suomeen, vaan annetaan lasten olla lapsia ja toteuttaa luontaista kokeilun haluaan.


tiistai 4. elokuuta 2015

Polkupyöräilyä ja pariterapiaa

Parisuhteen ultimatetesti: polkupyöräillään 240 km kahdessa päivässä. Jotta testi ei olisi liian helppo, päädytään lähtemään liikkeelle vasta iltapäivällä ja asetetaan tavoitteeksi olla seuraavana päivänä mahdollisimman aikaisin perillä ikävöivien lasten luona. Päätetään olla välittämättä sääennustuksen lupaamista sateista, valitaan reitti niin, että on selvittävä trangialla ja retkieväillä sekä yövyttävä laavussa. Polkupyöriksi valitaan vaihteettomat kevyet ja kapearenkaiset sinkulat. Aivan loistava idea!

Lapset olivat viime viikon mummolassa, meidän aikuisten palattua töihin. Olemme puhuneet jo vuosia pidemmän polkupyöräretken tekemisestä, tosin joko huomattavasti lyhyemmän matkan tai sitten johonkin missä löytyisi vähintäänkin matkailukoti majoitukseksi. Jotain sellaista Kaisa Lekan sarjakuvien tyylistä maantiepyöräilyä upeissa maisemissa tavaten mielenkiintoisia ihmisiä. Toistaiseksi emme ole saaneet tilaisuutta, kun emme ole raskineet jättää pienintä hoitoon. Nyt hoksasimme tilaisuuden tulleen, vaikka suunta ei ihan sitä ollutkaan mistä aiemmin on puhuttu.

Ei me tätä oikeasti minään parisuhdetestinä otettu vaan hauskana ja vähän erilaisena kokemuksena. Saman harrastuksen parissa pyörivien kavereiden kanssa tuli puheeksi myös tämä parisuhdeaspekti. Kummalla menee ensin hermot kun voimat alkaa ehtyä, tai jos eksytään, saati tuleeko riitaa jo pelkästään kartan lukemisesta sekä polkemisnopeudesta. Yksi kaveri neuvoikin sopimaan etukäteen, ettei saa kiukutella ja miten toimitaan jos se väsymyskiukku sittenkin tulee. Meillä tulee tänä syksynä täyteen kymmenen vuotta yhteistä taivalta ja myös siinä valossa parisuhdetta on tullut mietittyä enemmänkin. Kun on näin pitkä parisuhde takana, kuinka suuri osa suhteesta perustuu lapsiin ja yhteiseen asuntolainaan ja kuinka paljon on jäljellä sitä kahdenkeskistä ystävyyttä ja kipinää.


Olipahan melkoinen pyörälenkki. Kahden maanmittarin ammattitaidolla onnistuimme valitsemaan reitin, josta 40 km oli huonokuntoista soratietä. Ihan hirvittävää ajettavaa 2,5 senttiä leveillä renkailla pyörän hyppiessä kivien päällä ja kaatuminen oli lähellä koko ajan. Laavulla oli ihan järkyttävä määrä hyttysiä emmekä saaneet kumpikaan nukuttua kuin pari tuntia. Lauantaina satoi vettä lähes taukoamatta ja märät (niin hiestä kuin sateesta) vaatteet veivät ne viimeisetkin voimat jotka soratieltä oli jäljelle jääneet. Viimeiset viisikymmentä kilometriä poljettiin hampaat irvessä uskaltamatta juuri pysähtyä, ja mielessä pyöri, että soittaisi veljen hakemaan, ellei tietäisi sen nauravan räkäisesti.

Mutta sitten toisaalta se oli maailman paras reissu. Suunniteltiin yhdessä reittiä ja mukaan otettavia tavaroita, speksattiin pyöriä ja etsittiin parempia välineitä. Tehtiin jotain yhdessä, jotain ihan muuta kuin lasten- tai kodinhoitoa. Jotain mikä kiinnostaa molempia niin yhdessä kuin erikseenkin. Pyöräilemään lähdettiin suurella innolla. Koko matkan vaihdeltiin vetäjää niin, että vuorotellen sai hiukan huilia tuulensuojassa toisen selän takana ja määrätä vauhdin. Huolehdimme yhdessä että molemmat joivat riittävästi ja tankkasi riittävästi energiaa. Juteltiin, vitsailtiin, kehuttiin ja kannustettiin toisiamme. Vaikka oli rankkaa, meillä oli tosi mukavaa yhdessä.


Ennen lapsia olimme parhaita ystäviä. Vaikka molemmilla oli toki omia harrastuksia ja kavereita, teimme tosi paljon asioita yhdessä ja myös harrastimme yhdessä. Lasten myötä ajankäyttö on muuttunut emmekä enää ole voineet juurikaan tehdä asioita kahdestaan. Nyt tuli sellainen olo että se vanha ystävyys on kuitenkin kaikesta huolimatta voimissaan. Me ollaan edelleen ne parhaat ystävät. Uskaltaisikohan nyt ottaa osaa #boyfriend -haasteeseen?




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...