sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lunta!


Tulimme viikonlopuksi mummolaan ja täältä löytyi lunta! Oulussakin satoi viikko sitten maan valkoiseksi, mutta se suli nopeasti pois. Harmillista, että nykyään talvet ovat näin epävakaita. Lapsilla on jo mielikuva että lunta on kerrallaan vain pari päivää ja ryntäsimmekin heti ulos. 


Talvivaatteet olemme kuitenkin saaneet jo kunnolla käyttöön. A:lla on jo kolmatta talvea Mini Rodinin pandaparka ja se on kyllä ollut todella hintansa väärti. Vaikka takkia on pesty moneen kertaan, se on edelleen lämmin ja todella siisti. Takin kaveriksi hankin tälle talvelle Villervallan toppahousut. Mitoitus on mukavan kapea, vedenpitävyys on ollut hyvä ja kurakeleilläkin housut ovat pysyneet hyvässä kunnossa tällä rymyäjällä.


V:lle saimme Po.pin toppatakin. Tiedän takin olleen kovassa käytössä mutta silti se tuli meille uudenveroisena. Harmi ettei tuollaista kunnon vihreää ole juuri kaupoissa näkynyt. Tykkään väristä kovasti ja mielellään ostaisin enemmänkin. V:lle ostin kahdet toppahousut, toiset Mololta ja toiset H&M:lta. Päiväkodissa tuntuu että varahousut on oltava.


Pikkusiskolle hankin Molon ihanan kukkahaalarin. Väri on loistava näihin vaihteleviin säihin, ei näy kura. Tyttö on itsekin ihastunut haalariinsa kovasti. Koko kolmikolla on kenkinä Sorelit. Ne on todettu parhaiksi niin pakkaselle kuin loskakelille

perjantai 27. marraskuuta 2015

Black Friday

Onko Black Friday jo tuttu käsite? Pari vuotta sitten Suomeenkin ujuttautui amerikkalainen Black Friday- idea. Kiitospäivän jälkeinen musta perjantai on Yhdysvalloissa vuoden tärkein shoppailupäivä ja joulumarkkinoiden avaus. Yhtään en laita hanttiin isoja alennusmyyntejä näin joulun alla. Tässä muutama shoppailuvinkki suosikki liikkeisiini:

Pikkuotus

Lilla Company

MiniQ

Baby Shop

lauantai 21. marraskuuta 2015

Flax - unelmavillapaita


Yksinkertaiset asiat ovat kauniita. Sileä pinta, pehmeä lanka ja kaunis väri.
 

Neuloin Flax- villapaidan Dropsin Karismasta.  Lanka on upeasti värjätty, niin että valaistuksesta riippuen sen sävy vaihtelee petrolista vihreän ja sinisen kautta harmaaseen. Hihojen raidat antavat mukavasti ryhtiä muuten yksinkertaiseen malliin. 

 

Tämä villapaita meni syntymäpäivälahjaksi ystäväperheen lapselle. Taidan neuloa vielä toisen omalle pojalle.


torstai 19. marraskuuta 2015

Amblyopia - lisää silmälaseja perheeseen

A otti pikkuveljestä kuvan kännykällään muutama viikko sitten, lasten sovitellessa minun lukulasejani. Eipä arvattu että tämä näky tulee olemaan arkipäivää hyvinkin pian. No sentään hieman hillityimmissä laseissa.


Nelivuotisneuvolassa pojalla huomattiin näön heikentyneen vuoden takaisesta merkittävästi ja lisäksi toinen silmä näkee selvästi huonommin kuin toinen. Saimme lähetteen jatkottkimuksiin silmäpolille. Lääkäri diagnosoi amblyopian.

Amblyopia tarkoittaa silmien toiminnallista heikkonäköisyyttä, jolloin toisen silmän tarkannäönkyky jää kehittymättä. Kun toisen silmän välittämä kuva on huonolaatuinen, aivot voivat hävittää sen häiritsemästä paremmin näkevän silmän kuvaa. Alle kouluikäisellä lapsella amblyopiaa voidaan onneksi hoitaa ja usein näköero saadaankin korjattua. 


Ensimmäinen hoitomuoto  ovat silmälasit ja niitä kävimmekin eilen etsimässä. Pienten lasten lasit eivät valitettavasti kovin esteettisiä ole, hienoja värikkäitä muovikehyksiä ei pienimmissä koissa löydy ollenkaan. Kiersimme useamman liikkeen ja onneksi viimeisessä asiantunteva optikko osasi selittää myös syyn. Metalliseen kehykseen linssi saadaan istutettua tarkemmin kuin muoviseen ja pyöreä muoto on optimaalisin linssin hionnalle, niin että linssiin saadaan parhaat mahdolliset ominaisuudet ja laseista näin paras apu. Lisäksi muovikehykset on erittäin vaikeat saada pysymään pienellä, vielä kehittyvällä nenävarrella.

Kehykset kuitenkin löydettiin ja nyt odotellaan pari viikkoa että lasit ovat valmiit. Koska meidän perheessä ei minun lukulasieni lisäksi ole silmälaseista juuri kokemusta, nyt vinkit kehiin miten homma toimii lapsen kanssa. Hajoaakohan ne herkästi? Miten niiden käytöstä saa helppoa noin pienen kanssa?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Antakaa poikien tanssia balettia tai ihan mitä vain


Istun tanssikoulun tiloissa odottamassa tyttäreni tanssitunnin päättymistä. Viides talvi jo menossa Citydancella, eikä varmasti viimeinen. Aikaisempina vuosina ryhmässä on ollut yhtälailla tyttöjä ja poikia. Viime vuonna poikia oli reilusti enemmistö, tänä vuonna heitä on vain muutama. 

Oma poikani ei harrasta tanssia. Ei siksi että hän pn poika, vaan koska tanssi ei erityisemmin häntä kiinnosta ja myös siksi ettei hän tunnu olevan vielä kypsä säännöllisiin harrastuksiin. Valitettavasti jopa kaveripiiristäni löytyy poikia jotka eivät halustaan huolimatta saa harrastaa tanssia koska vanhemman mielestä tanssi ei ole poikien harrastus.

Jari Sinkkosta haastateltiin aiheesta ja olen niin samaa mieltä: antakaa poikien tanssia balettia! Tai ihan mitä vain. Olen viettänyt oman lapsuuteni tiiviisti tanssin parissa ja muista kuinka luokkakaveri lopetti tanhun koska toiset pojat naljailivat. Muistan kuinka opettaja otti asian luokassa puheeksi ja toivoi pojan palaavan tanssiharrastukseen. Loppujen lopuksi luokalla oli kaksi tanssia harrastavaa poikaa, toinen heistä on käsittääkseni nykyään ammattitanssija. 

Ihan kaikesta en ole Sinkkosen kanssa samaa mieltä. En ymmärrä miksi vanhempien pitäisi tehdä tiettyjä valintoja lasten puolesta estääkseen kiusaamisen. Jos poikani haluaa pukea sen punaisen villatakin tai sen hameen, pukekoon. Minun tehtäväni ei todellakaan ole sanoa ettet saa koska joku voi kiusata. Minun tehtäväni on opettaa vahvaa itsetuntoa ja puolustautumista sanallisesti. Satuin kuulemaan kun joku heitti tyttärelleni esikoulussa hyvinkin pilkkaavalla äänensävyllä "hei sullahan on poikien takki!" "Eikä ole kun ihan oma", vastasi tyttäreni. "Aika hieno tuo karhumerkki" jatkoi toinen, ja juttu oli sillä käsitelty. Minun tehtäväni on myös opettaa lapsilleni että toista ei kiusata erilaisten vaatteiden tai minkään muunkaan erilaisuuden takia. Toivottavasti sen tekisivät myös muut vanhemmat.

Suvaitsevaisuus ja asenteet lähtevät meistä vanhemmista. Kieltämällä lapselta jotain vedoten sen olevan poikien/tyttöjen juttu, siirrämme vain asenteemme eteenpäin. Kieltäessämme jotain lapselta ettei häntä kiusattaisi, vieritämme vastuun ja syyllisyyden kiusatulle. Annetaan jokaisen lapsen olla oma itsensä.


maanantai 16. marraskuuta 2015

Joulukoukussa - 3M Command



Meille tuli joulu tänä vuonna ajoissa. Sain testattavaksi 3M Command- sisustuskoukkuja ja kaivoin varastosta joulukoristeet esiin. Yleensä meillä on tähti ikkunassa ja pari valoköynnöstä jossain kulhossa. Muutaman viikon vuoksi ei viitsi ruuvata koukkuja tai iskeä nauloja seinään, kun ne loput 11 kuukautta näkyvät rumasti tyhjinä. 3M Command- koukut ovat kirkasta läpinäkyvää muovia ja ne kiinnitetään yhtälailla kirkkaalla ja näkymättömällä teipillä. Mikä parasta, ne saa jälkiä jättämättä irti käytön jälkeen (tuli testattua!). Kun kerrankin voi lätkiä koukkuja huoletta seinille, tottahan toki kokeilin valoketjukuusta. Napattiin samalla muutama joulukorttikuva, kerrankin ajoissa ja ilman hoppua.


En juurikaan välitä koriste-esineistä ja muutenkin suosin ennemmin kauniita käyttöesineitä tai kokonaan tyhjää pintaa. Jouluna kuitenkin innostun ripottelemaan koristeita ja tekemään asetelmia. Valoköynnöksillä saa ihanaa tunnelmaa aikaan ja ripustin niitä jopa eteiseen. 


Jouluna saa esillä olla turhempiakin juttuja. Hauskimpiin asetelmiin eksyy varsinaisten joulukoristeiden lisäksi myös lasten leluja. Tähän keräsin kauneimmat joulukortit viime vuosilta, ennen kuin postista saapuu uusia.


3M Command- sarjasta löytyi sopiva koukku myös sille paperitähdelle. Ei enää verhonipsusta roikkuvaa, heiluvaa tähteä, jonka tippumista saa pelätä nipsun katketessa. Nyt ikkunan yläpuolella on siisti pieni koukku jonka voi napsaista joulun jälkeen irti. Tai ehkä laitan siihen jonkun pienen kukan roikkumaan. 


Ja mikä parasta, tekin pääsette kokeilemaan näitä! Tilaa ilmainen näyte taulu ja julistepaloista lähettämällä yhteystietosi osoitteeseen 3mcommand.suomi ( at ) gmail.com. Tuotenäytteitä jaetaan kampanjan ajan niin kaukan kuin niitä riittää


Yhteistyössä 

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tampereen Kädentaitomessut







Ihan sattumalta olin viikonlopun Tampereella ja päädyin myös Kädentaitomesduille. Ihania juttuja talon täydeltä sekä heille jotka tekevät käsitöitä kuin myös niille jotka ostavat mieluummin valmiita tuotteita. Koska menin messuille ihan sattumalta en ehtinyt tutustua messujen tarjontaan enkä suunnitella hankintoja ennakolta. Mukaani tarttui silti askarteluvälineitä ja Kainon panta.

Messujärjestäjille vinkiksi että jonkinlainen mukana kuljetettava kartta olisi kätevä, nyt jäi näkemättä pari mielenkiintoista ständiä koska ei löydetty niitä.

torstai 12. marraskuuta 2015

Rukkaset Reimalta

Rukkasten osto jäi tänä vuonna vähän viime tinkaan. Onneksi toppavaatteita ei vielä ole juurikaan tarvittu tälle syksyä. Monenlaisia rukkasia on tullut vuosien varrella kokeiltua ja myös huomattu mikä toimii ja mikä ei. Rukkasen muotoilulla on paljon merkitystä varsinkin pienessä kädessä. Liian iso ja leveä rukkasen kanssa lapsi ei voi tarttua mihinkään. Viime talvena pienimmäisellä ongelmaksi muodostui riittävän lämmön löytäminen, isoimmalla taas vedenpitävyys. Tänä vuonna suuntasimme Reimalle ja sieltä löytyikin koko kolmikolle hyvät rukkaset.


Pienemmille hankittiin Tomino- rukkaset. Sopivan kapeat, hyvä kiristys ranteen ympärille ja riittävän pitkä varsi. Pikkusisko sai violetit, V valitsi mustat.



Koska lämmön riittävyys oli viimetalvena ongelma, olinkin ilahtunut löytäessään rukkaset joissa on villasekoitevuori. Pienelle varsinkin on hankala pukea villalapasta rukkasen sisälle, joten sekoite on riemuvoitto Tominoissa. Villa pitää lämpimänä, mutta keinokuidut kosteuden (hien) pois iholta. Odotukset ovat siis suuret näille.


A halusi ehdottomasti sormikasmallin ja kyllähän se koululaisella onkin jo kätevämpi. Mallistosta olisi löytynyt myös villasekoitevuorinen versio, mutta tyttö kokee sen kutittavana aikaisempien kokemusten perusteella, joten valittiin Tartu-rukkaset. A:lla ei kyllä ole lämpimyydestä vuoksi ongelmia ollutkaan, vaan isona ongelmana on ollut rukkasten jatkuva kastuminen. Tartu- rukkasista onkin huima 15000 mm vesipilariarvo sekä suuri kulutuskestävyys. Nämäkin ovat mukavan siro malli, niin ettei ne haittaa käsien käyttöä ja esim. pyörän lukon avaaminen onnistuu.

Onko teillä kokemuksia Reiman rukkasista? Lupaan palata aiheeseen kunhan saadaan käyttökokemuksia. Odotukset ovat suuret, toivottavasti ne täyttyy.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Merinovillahuppari - ihan paras joululahjaidea miehelle


Isänpäivä vietettiin hyvin perinteisellä kaavalla: kahvia vuoteeseen ja lasten tekemiä kortteja. Sain jo hyvissä ajoin vinkin lahjatoiveesta, merinovillahuppari. Ulkona työskentelä mieheni on vaihtanut käytännössä kaikki turvavaatteiden alle tulevat vaatteet bambuun ja villaan. Ne hengittävät ja pitävät kylmällä ilmalla lämpimänä ja lämpimällä viileänä. Vanha uppari alkoi olla jo tiensä päässä ja mallikaan ei ollut paras mahdollinen. Viime talvena hän löysi kavereiden suosituksesta Varustelekan Särmä- hupparin. Silloin ne loppuivat kesken ennen kuin hän ehti saada omansa, mutta tälle syksyle on valmistunut uusi iso erä.


Varustelekan merinovillahupparit valmistetaan  Liettuassa ja ne ovat mulesing- vapaita. Materiaali on 79 prosenttisesti merinoilaa ja lisäksi hieman viskoosia ja elataania. Yhdistemä mahdollistaa merinovillan parhaat ominaisuudet, elastaani ja viskoosi pitävät huarin kuosissaan ja mahdollistavat rennomman pesun. Tosin villahan ei vaadi pesua, se puhdistaa itse itsenä eikä käy haisemaan. Rakennustyömaalla ei kuitenkaan aina voi välttyä tahroilta ja silloin on pestävä.


Isänpäivän alla moni pähkäili lahjaideoita, sekä omalle miehelle että isälle. Joululahjapohdinnat ovat alkamassa, joten tässä ihan huippuvinkki miehelle lahjaksi! Eikä vain ulkotyöläiselle, vaan ihan kenelle vain. 

Ja hei, milloin näitä saadaan naisille??

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Nykyajan koulussa


Ekaluokkalaisen koululla järjestettiin eilen vanhempien aamukahvit. Pääsimme myös seuraamaan opetusta ja aamulle sattui suomen kielen tunti. Ensin tosin aloitettiin liikkuvan koulun tyyliin aamujumpalla. Suomen kielen tunnin alkuun kerrottiin mihin viime kerralla jäätiin ja sen jälkeen harjoiteltiin t- kirjaimen kirjoittamista. Kun harjoitustehtävät olivat valmiit ja opettajan tarkistamat, sai hakea kaapista iPadin ja siirtyä käytävään pelaamaan. Siis mitä? Pelaamaan?


Kun itse olin ekaluokkalainen Nintendo oli kirosana ja tietokonetta pidettiin paholaisen keksintönä koulumenestykselle. Nyt tietokoneet ja iPadit ovat iso osa opetusta. Suomen tunnilla pelattiin peliä jossa tunnistetaan äänteitä ja kirjaimia. Matematiikan tunnilla pelataan peliä jossa täytyy laskea. Opettajien mukaan pelaamisessa on monta hyvää puolta. Oppilaat voivat tehdä tehtäviä omaan tahtiin, omassa taitotasossa ja yksilöllisesti. Pelialusta myös motivoi lapsia eri tavoin kuin kirja. Etenkin lukemisen opettelussa se kannustaa. Samaa peliä voi pelata sekä lapsi joka vasta opettelee äänteitä, kuin myös lapsi joka osaa jo sujuvasti lukea.

Tämä pelaaminen on yllättänyt minut koulunkäynnissä. Onko teidän lasten kouluissa lapsilla käytössä iPadeja? Kuinka usein käytetään tietokonetta tai mobiililaitteita?
4

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

As We Grow - alpakkaa ja inspiraatiota






Islantilaismerkki tekee ihana neulevaatteita alpakan villasta. Heidän ideologiansa on tehdä kestäviä, ajattomia neuleita, jotka yhtä hyvin vosivat olla isovanhempiemme ajoilta, mutta kuitenkin modernilla tvistillä. Erityisen paljon olen kuullut kehuja heidän leggingseistään joita löytyykin monessa kauniissa sävyssä. Myös neuloja minussa inspiroituu näistä kuvista.

Mitä tykkäätte?  Onko islantilainen As We Grow- merkki tuttu? 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...