torstai 24. joulukuuta 2015

24. Joulukuuta


Minulle osui käsityöblogien joulukalenterin viimeinen luukku. En jaa vinkkiä enkä ohjetta. Tänään keskitytään yhteiseen aikaan läheisten kanssa, syödään, leikitään sekä iloitsen hymyistä kun paketeista aukeaa itsetehtyjä lahjoja. Eilen töistä lähtiessäni ajoin lankakaupan kautta ja ostin oman lahjani. Muutama lankakerä joista valmistuu pikkuhiljaa villapaita pojalleni, mutta ilman mitään kiirettä piilottelua tai salailua.  

Ihanaa joulua kaikille!

P.s käy kurkkaamassa eilinen luukku täältä

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Erilaisia joulutorttuja

Just näitä aamuja. Lupaat lapsille edellisenä iltana, että huomenna leivotaan torttuja. Muistat kurkata pakastimeen jo illalla, että siellä varmasti on se luvattu torttutaikinapaketti. Sinulla on selkeä muistkuva luumuhillopaketista, ihan varmasti se on sen jogurttipurkin takana, siinä keskihyllyllä.


Otat taikinan sulamaan esimerkillisesti. Leivinpaperikaan ei yllättäin ole lopussa. Mutta se luumuhillo, sitä ei löydy mistään. Ei sen jogurttipurkin takaa, eikä mistään muualtakaan. Kauppa aukeaa vasta parin tunnin kuluttua ja iltapäivälle on jo muita suunnitelmia. Leivotaan huomenna. Pettynyt nelivuotias keksii kuitenkin ratkaisun: eikö niihin voisi laittaa mustikkahilloa? Sekin on sellainen talvinen hillo, poika innostuu. No kokeillaan.
 

Ehdotuksesta innostuneena teimme sekä mustikkahillotorttuja, että raparperihillotorttuja. Ei ehä kovin jouluisia, mutta hurjan hyviä silti. Joskus unohduksesta seuraakin jotain uutta hyvää.
 

Pojan ihailtavan innovatiivisuuden myötä jäin miettimään mitä muuta torttutaikinaan voisi kääriä. Nutellaa? Inkiväärihilloa? Tänä jouluna meillä syödään jotain muuta kuin luumutorttuja


keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Blogiringin joulukalenterin 16. luukku

Yhdeksän päivää jouluun, laskivat lapset tänään. Vain yhdeksän tuntui minusta. Joka vuosi minulla hurja määrä suunnitelmia itse tehdyistä lahjoista diy- koristeisiin, enkä koskaan kuitenkaan saa kaikkea haluamaani tehtyä. Vielä pahemmaksi homma on mennyt Pinterestin myötä. Osaan onneksi olla itselleni armollinen, enkä ota stressiä tekemättömistä, vaan iloitsen niistä vähistäkin mitä saan aikaan.


Blogiringin joulukalenterin 16. luukkuna jaankin teille Pinterestin Joulu- tauluni. Olen kerännyt sinne ison kasan erilaisia diy- juttuja, herkkuja, sisustusinspiraatioita ja askarteluvinkkejä. Vielä ehtii monenlaista, esim. tulostettavan kalenterin äidille tai diy- helmikoristeita ystävälle. Ja löytyy sieltä myös tuostettavia värityskuvia joiden ääreen voi istuttaa hetkeksi malttamattomat lapset.

Mukavia vinkkejä löytyy Blogiringin joulukalenterin muidenkin luukkujen takaa. Dr Sugarin eiliset jouluiset rocky roadit menee ehdottomasti kokeiluun. Huomenna vuorossa on Mehukekkerit. Veikkaanpa Veeran keksineen jonkun kiva diy- jutun.



torstai 10. joulukuuta 2015

kerrankin joulukuusi


Toissapäivänä kotiin mennessä laatikkopyöräämme oli ilmestynyt kuusi. Kuuseen oli kiinnitetty kortti jossa oli meidän nimet, joten selvästikin se oli ihan tarkoituksella sinne laitettu ja meille tarkoitettu. Tonttu sen varmaankin toi, muuta selitystä emme keksineet.


A toivoi että tänä vuonna olisimme kotona, jotta kotiinkin voisi kuusen laittaa, joten hänelle varsinkin tämä oli tosi mieluinen yllätys. Koska yleensä emme ole joulunpyhiä kotona, ei meillä ole ollut kuusta. Joka vuosi sitä harkitsen, mutta muovikuusi ei oikein tunnu kivalta edes ajatuksena ja oikea taas kuivahtaisi yksin ollessaan. Tänäkin vuonna on samaa pohdintaa käyty ja siksi kokeilimmekin valonauhakuusta. Ei sekään silti aitoa korvaa.


Lapset ovat saaneet joka vuosi valita yhdet mieluiset joulukoristeet kaupasta ja kyllähän tuo lasten laittamalta näyttää. Värikäs sekameteli, jotenkin ihan meidän näköinen.


Kiitoksia vielä tontulle joka kuusen kävi meille tuomassa. En raskinut kertoa totuutta, koska lapsia olisi jäänyt harmittamaan, ettei nähty. Jouluna sitten.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Lasten myötä

Minishown Melina kysyi vähän aikaa sitten mitä kaipaamme ajalta ennen lapsia. Olen pohtinut tätä viime aikoina enemmänkin keskustellessani lapsettomien ystävien kanssa, sekä ystävien joilla on yksi lapsi ja harkitsevat toista. Pakkohan se on myöntää että moniin asioihin lapset ovat hidaste. Ei este, mutta hidaste.


Kaipaan pitkiä aamuja, jolloin voisi lueskella rauhassa sängyssä. Varmaan parin vuoden päästä se on jo mahdollista, sillä nytkin lapset ovat viikonloppuaamuisin melkoisen omatoimisia. Toinen toistaan auttaen kolmikko käy vessassa, avaa television ja jopa syö aamiaista. Tosin se tarkoittaa sitä, että noustuani kerään kuopuksen yövaipan jostain väärästä paikasta ja kuuraan keittiön lattian loiskuneista juomista ja jogurtista. Helpommalla siis pääsee kun nousee suosiolla yhdessä lasten kanssa.
Kaipaan myös spontaaneja parisuhdehetkiä. Sitä kun töiden jälkeen lähdettiinkin pyöräilemään kahdestaan jonnekin. Sitä että kahdeksalta illalla keksitäänkin lähteä vielä lenkille tai kahville tai jonnekin. Nyt menot täytyy suunnitella tarkemmin ja sinne pyörälenkille on mentävä yksin, toisen jäädessä lasten kanssa, tai lähdettävä koko porukalla, jolloin vauhti ei päätä huimaa. Kahdenkeskinen aika jää iltoihin lasten nukahdettua.


Kaipaan myös matkustelua. Emme me ennen lapsiakaan kovin paljoa matkustelleet, mutta ne vähätkin on nyt jääneet. Viiden hengen lentoliput maksavat ihan liikaa, varsinkin kun yhteisiä lomia ei voi sopia kovin paljoa etukäteen, eikä siis kytätä tarjouksia.

Toisaalta lasten myötä olen saanut elämääni paljon lisää. Esikoista on pyydetty muutaman kerran lainaan ”motiiviksi”, jotta joku lapseton aikuinen on kehdannut mennä katsomaan lastenelokuvaa tai pyörimään tivoliin. Kukaan ei ihmettele kun hihkun lasten kanssa Stockmannin jouluikkunalla, olenhan vain lapsille eläytyvä äiti, ja leluosastolla voin viettää aikaa juuri niin kauan kuin haluan ja ostaa isoja Lego- paketteja.



En myöskään kaipaa tippaakaan sitä, että maanantaina opiskelijaravintolassa tajuan unohtaneeni syödä koko viikonloppuna mitään kahta voileipää ja pop cornia kummempaa, kun lounas ei meinaa pysyä ylityhjässä vatsalaukussa. Huolehdin itsestäni nykyään paremmin, jo ihan siksikin että vaadin että meillä syödään yhdessä. Arki ja säännölliset rytmit sopivat minulle vähintään yhtä hyvin kuin lapsillenikin.

Ja mikä ihaninta, lasten kautta olen tutustunut moneen ihanaan ihmiseen ja saanut uusia ystäviä, joihin en koskaan olisi törmännyt ilman seisomista samalla hiekkalaatikolla tai saman päiväkodin eteisessä.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjeitä joulupukille

Lapset kirjoittivat joulupukille. Olen pitäytynyt oman lapsuuteni tavassa rajata toiveet viiteen ja yllättäin se viisi onkin aika monta, niin että sain helposti ujutettua listoille lelujen lisäksi jotain hyödyllistäkin.





Aika stereotypisiä nämä lasten toiveet ovat. Iltapäiväkerhon myötä A on innostunut uudelleen Monster High- nukeistaja meikatuista eläimistä. Tyttö on kasvanut runsaasti syksyn aikana ja uusille vaatteille sekä hip hop- tunneille sopiville kengille on tarvetta. Toiveissa on myös lunta ja laskettelureissuja.




V toivoo autoja, etenkin radio-ohjattavaa autoa. Erilaiset figuurit ovat myös mieleen. Olen koittanut metsästää käytettyjä luistimia pojalle, mutta huonolla menestyksellä. Toivottavasti pukki löytäisi sopivat.

Pikkusisko ilmoitti kysyttäessä ”en halua MITÄÄN”. Tavaratalon joulupukki sai vain mulkaisun, kun taas jouluvalot herättivät suurta ihastusta. Hänelle joulu on siis vielä lähinnä kimallusta. Nuorimmaiselle onkin hankalin keksiä toiveita, isompien jäljiltä kun löytyy jo vähän kaikkea. Nukkeleikit ovat kuitenkin pop, ja nukensänky on ainakin tarkoitus piilottaa pakettiin.

Yhteisiksi lahjoiksi lapset keksivät pelejä ja kirjoja ja ne ovatkin meillä suosikkeja päivästä toiseen.

Joko teillä on kirjoitettu joulupukille?

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalenteri


Joulukuu viimeinkin! Tänäkin vuonna lasten joulukalenterin täyttää Tonttu, joka öisin tuo kortin ja välillä pienen lahjankin. Tänä vuonna tosin aloitettiin suurella ja kovalla paketilla. Aloitin nämä tontun kalenterit puhtaasti tekemisillä. Joka aamu kortissa oli ehdotus mitä päivän aikana touhuttaisiin. Tänä vuonna ole varannut jo joka toiseen luukkuun jonkin esineen tai herkun. Koululainen osaa jo vaatia mitä muillakin. Olen kuitenkin yrittänyt pysyä järkilinjalla, niin että kaikki olisi hyödyllisiä. Ja niitä tekemispäiviä on edelleen, joka luukusta ei tule tavaraa. Sain Tatun ja Patun Ihmmeellinen joulu- kirjan kustantajalta ja mikä olisikaan sen parempi aloitus joulun odotukselle. Tänään siis luetaan. 


Toteutin meille aikuisille Mini & Me- blogin Aijan ideoiman tekemiskalenterin. Aivan loistava idea! Mie tuumi ensin kirjoittavansa jokaiseen lappuseensa "pelataan Skibboa", mutta innostuikin ja kuulemma tulen yllättymään iloisesti. Jippii!



Myös Blogiringillä on tänäkin vuonna oma joulukalenterinsa. Oma vuoroni on vasta myöhemmin, mutta kannattaa seurata koko kuukausi. Mukana ovat tällä kertaa kaikki blogikategoriamme, ei vain perheblogit. Itse odotankin erityisesti leivontablogien luukkuja. Tänään joulukalenteri aloittaa Naurava Nappi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...