tiistai 12. tammikuuta 2016

Luistelua ja amblyopia -kuulumisia

Pakkasesta huolimatta uskaltauduimme luistelemaan hetkeksi. Pakkasten ansiosta kenttä oli ihanan sileä. A on luistellut jo useamman talven ja selvästi näki, että viimetalven esikoulun luistelukoulu, joka hiihtokelien puuttuessa kokonaan venyi useampiviikkoiseksi, on tuottanut tulosta. V kävi viime talvena vain pari kertaa jäällä, mutta hienosti hänkin jo pysyy pystyssä. Joulupukki toi jääkiekkomailan ja poika onkin kärkkynyt jo pitkään koska pääsee pelaamaan.


Moni teistä onkin jo kysellyt miten silmälasien kanssa on sujunut. V:n silmälasit valmistuivat viimein joulun alla ja poika on ehtinyt totutella niihin muutamia viikkoja. Alkukankeuden jälkeen on mennyt hienosti. Onneksi kaveripiiristä löytyy taitava optikko, joka on auttanut poikaa ja säätänyt laseja jo pariinkin otteeseen, jotta ne istuisivat mahdollisimman hyvin ja haittaisivat touhuamista mahdollisimman vähän. Laseista tuli heti pojan ihan oma juttu. Isosiskon kateus laseja kohtaa on käännetty omaksi voitoksi ja pikkusiskokin on ihme kyllä ymmärtänyt että näihin ei kosketa, vaikka muuten hän kulkeekin kotona koko ajan pukeutuneena toisten vaatteisiin, kenkiin ja aurinkolaseihin. V huolehtii useimmiten itse, että lasit tulevat aamulla ensimmäiseksi päähän ja illalla ne laitetaan yöksi talteen sopivaan paikkaan. Sain oikein kunnon haukut yksi aamu, kun onneton äiti oli mennyt siirtämään niitä hänen nukkumaanmenonsa jälkeen, eivätkä ne olleetkaan siellä missä piti.


Jännitimme miehen kanssa etukäteen, montako tilannetta tulee vastaan, että tajuamme jossain arkisessa tilanteessa, ettei lapsi olekaan koskaan nähnyt jotain, vaikka me olemme niin luulleet. Montako kertaa tulee paha mieli lapsen puolesta, kun hän hämmästyy jotain näkemäänsä? Onneksi näitä ei ole juuri ollut. Televisiota katsellaan nykyään kauempaa, mutta edelleenkään se ei jaksa kovin kauaa kiinnostaa. Sen sijaan sisäleikkipuistossa hämmennyin. Otimme lasit pois päästä, jottei ne rikkoutuisi ja jottei touhutessa lasit myöskään satuttaisi lapsen kasvoja. V törmäsi useita kertoja sokkeloita erottaviin verkkoihin, kovaa ja vauhdilla. Niin usein, että jos ei heikko näkö olisi aiemmin tullut ilmi, olisin vienyt pojan lääkäriin. Hän ei uskaltanut kiivetä kovin korkealle ja kokeili koko ajan käsillä missä verkot ovat, peläten tippuvansa. Hän ei yksinkertaisesti nähnyt verkkoja ollenkaan.


Viikonloppuna aloitettiin peittohoito. Tai peikkohoito tai merirosvohoito, kuten tuota on nimitystä on väännelty.  Pojan parempi silmä siis peitetään joka päivä kahdeksi tunniksi niin että huonompi harjaantuisi. Ensimmäisenä päivänä annoimme hänen pelata ipadilla lääkärin suositusten mukaisesti. Ihanteellisinta olisi että lapsi tekisi jotain tarkkuutta vaativaa. Kovin pitkään ei nelivuotias kuitenkaan jaksa keskittyä pelaamiseen ja siirtyikin leikkimään. Niinpä päätimme, että jatketaan ihan normaaleja touhuja peittohoidonkin ajan ja siksi eilen kävimmekin luistelemassa.


Vaikka amblyopia on tilastollisesti melko harvinainen, aika monessa yhteydessä olemme tavanneet muitakin lapsia joilla käytetään peittohoitoa (peittohoidon käyttöön tosin voi olla myös muita diagnooseja). Päiväkotiryhmässä on toinenkin lapsi, joten lapset saavat hoitoa yhtä aikaa ja homma on ennestään tuttu sekä hoitajille että muille lapsille, eikä herätä ihmetystä. A kertoi hänen luokallaan olevan myös lapsi jonka silmä peitetään koulussa joksikin aikaa ja kaverisynttäreillä juttelin erään äidin kanssa, jonka lapsella myös on lasit ja peittohoitto samasta syystä.
Hyvin siis menee. Laseissa on kyllä jo muutama naarmu. Kuinkahan pian joudutaan uusimaan? Onneksi otettiin vakuutus joka korvaa.

2 kommenttia:

  1. Kivan näköiset lasit ja hyvin olette onnistuneet niiden markkinoinnissa :) Vakuutus oli varmastikin erittäin viisas ajatus, toivottavasti lasit kuitenkin kestävät.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...