keskiviikko 20. tammikuuta 2016

I heart cables- pipo

Pakkasten myötä on tullut neulottua enemäänkin. Tämä pipo tosin valmistui jo joku aika sitten ja sen on saattanut instagramin puolelta bongatakin. Pikkusiskon toppahaalarin värimaailmasta löytyy ihania huurteisia sävyjä liilaa ja violettia ja niiden innoittamana käsiini tarttui lankakaupasta Dropsin alpakkalanka.


Sohvalla nököttää viimeistelyä vaille valmis villapaita ja seuraava projektikin on suunnitteilla. Yhden villapaidanhan jo esittelinkin. Neuloosi! Sitä tämän täytyy olla.


I heart cables- pipon ohje löytyy täältä

torstai 14. tammikuuta 2016

Milloin lapselle harrastuksia?



Pikkusisko kävi tänään elämänsä ensimmäisellä tanssitunnilla. Tiistaina odotellessa A:n tanssitunnin päättymistä huomasin seinällä ilmoituksen vanhempi-taapero-tanssitunnista torstai-iltaisin ja tänään keksin ex-tempore mennä mukaan. Mukavaa lapsen kanssa hassuttelua missä äidillekin tuli lämmin. Saatammepa mennä toistekin.

A aloitti Pikkusiskon ikäisenä satujumpassa. Silloin tuntui että kaipasimme jotain yhteistä ohjattua tekemistä työpäivien js päiväkodin vastapainoksi. Kävimme silloin siis koko kolmikko. Yhden lapsen kanssa tuntui että hän kaipaa enemmän toisten lasten seuraa ja itsellä oli jaksamista enemmän. Vauvaikäisenä kävimme sekä vauvauinnissa että muskarissa. Satujumpassa jälkeen tyttö jatkuikin tanssitunteja ja sillä tiellä ollaan.

Pienempien kanssa ei olla juuri harrastettu. Vauvauinnissa olemme käyneet kaikkien kolmen kanssa, sen koimme tosi hyödylliseksi. Muskarissa olisin halunnut käydä, mutta näillä ikäerolla ei löytynyt sopivia ryhmiä. Toisaalta kävimme perhekahvilassa missä myös laskeskeltiin ja kotonakin kolmen lapsen kanssa joku aina laulelee. V ei ole tuntunut kaipaavan harrastuksia toistaiseksi. Käymme yhdessä uimassa ja kiipeilemässä, ja poika myös polkee kaukalon vieressä kesäisin vanhempien polkupyöräpoolotreenien aikana. Myöskään Pikkusiskolle en ole mitään vielä ajatellut, mutta hän viihtyi niin hyvin tuolla, että varmaan käymme ainakin silloin tällöin. 

A haluaisi aloittaa pianon soiton opettelun ja hänelle on etsinnässä siihen paikka tai opettaja. V:n kanssa olen ajatellut odottaa että V itse haluaa harrastaa jotain. Ekaluokkalaiselle kaksi harrastusta tuntuu sopivalta vai mitä? Mutta pitäisikö nelivuotiaalla olla jo jotain? Ja onko väärin että nuorin ja vanhin harrastavat mutta keskimmäinen ei? Tai mitä edes lasketaan harrastukseksi?

tiistai 12. tammikuuta 2016

Luistelua ja amblyopia -kuulumisia

Pakkasesta huolimatta uskaltauduimme luistelemaan hetkeksi. Pakkasten ansiosta kenttä oli ihanan sileä. A on luistellut jo useamman talven ja selvästi näki, että viimetalven esikoulun luistelukoulu, joka hiihtokelien puuttuessa kokonaan venyi useampiviikkoiseksi, on tuottanut tulosta. V kävi viime talvena vain pari kertaa jäällä, mutta hienosti hänkin jo pysyy pystyssä. Joulupukki toi jääkiekkomailan ja poika onkin kärkkynyt jo pitkään koska pääsee pelaamaan.


Moni teistä onkin jo kysellyt miten silmälasien kanssa on sujunut. V:n silmälasit valmistuivat viimein joulun alla ja poika on ehtinyt totutella niihin muutamia viikkoja. Alkukankeuden jälkeen on mennyt hienosti. Onneksi kaveripiiristä löytyy taitava optikko, joka on auttanut poikaa ja säätänyt laseja jo pariinkin otteeseen, jotta ne istuisivat mahdollisimman hyvin ja haittaisivat touhuamista mahdollisimman vähän. Laseista tuli heti pojan ihan oma juttu. Isosiskon kateus laseja kohtaa on käännetty omaksi voitoksi ja pikkusiskokin on ihme kyllä ymmärtänyt että näihin ei kosketa, vaikka muuten hän kulkeekin kotona koko ajan pukeutuneena toisten vaatteisiin, kenkiin ja aurinkolaseihin. V huolehtii useimmiten itse, että lasit tulevat aamulla ensimmäiseksi päähän ja illalla ne laitetaan yöksi talteen sopivaan paikkaan. Sain oikein kunnon haukut yksi aamu, kun onneton äiti oli mennyt siirtämään niitä hänen nukkumaanmenonsa jälkeen, eivätkä ne olleetkaan siellä missä piti.


Jännitimme miehen kanssa etukäteen, montako tilannetta tulee vastaan, että tajuamme jossain arkisessa tilanteessa, ettei lapsi olekaan koskaan nähnyt jotain, vaikka me olemme niin luulleet. Montako kertaa tulee paha mieli lapsen puolesta, kun hän hämmästyy jotain näkemäänsä? Onneksi näitä ei ole juuri ollut. Televisiota katsellaan nykyään kauempaa, mutta edelleenkään se ei jaksa kovin kauaa kiinnostaa. Sen sijaan sisäleikkipuistossa hämmennyin. Otimme lasit pois päästä, jottei ne rikkoutuisi ja jottei touhutessa lasit myöskään satuttaisi lapsen kasvoja. V törmäsi useita kertoja sokkeloita erottaviin verkkoihin, kovaa ja vauhdilla. Niin usein, että jos ei heikko näkö olisi aiemmin tullut ilmi, olisin vienyt pojan lääkäriin. Hän ei uskaltanut kiivetä kovin korkealle ja kokeili koko ajan käsillä missä verkot ovat, peläten tippuvansa. Hän ei yksinkertaisesti nähnyt verkkoja ollenkaan.


Viikonloppuna aloitettiin peittohoito. Tai peikkohoito tai merirosvohoito, kuten tuota on nimitystä on väännelty.  Pojan parempi silmä siis peitetään joka päivä kahdeksi tunniksi niin että huonompi harjaantuisi. Ensimmäisenä päivänä annoimme hänen pelata ipadilla lääkärin suositusten mukaisesti. Ihanteellisinta olisi että lapsi tekisi jotain tarkkuutta vaativaa. Kovin pitkään ei nelivuotias kuitenkaan jaksa keskittyä pelaamiseen ja siirtyikin leikkimään. Niinpä päätimme, että jatketaan ihan normaaleja touhuja peittohoidonkin ajan ja siksi eilen kävimmekin luistelemassa.


Vaikka amblyopia on tilastollisesti melko harvinainen, aika monessa yhteydessä olemme tavanneet muitakin lapsia joilla käytetään peittohoitoa (peittohoidon käyttöön tosin voi olla myös muita diagnooseja). Päiväkotiryhmässä on toinenkin lapsi, joten lapset saavat hoitoa yhtä aikaa ja homma on ennestään tuttu sekä hoitajille että muille lapsille, eikä herätä ihmetystä. A kertoi hänen luokallaan olevan myös lapsi jonka silmä peitetään koulussa joksikin aikaa ja kaverisynttäreillä juttelin erään äidin kanssa, jonka lapsella myös on lasit ja peittohoitto samasta syystä.
Hyvin siis menee. Laseissa on kyllä jo muutama naarmu. Kuinkahan pian joudutaan uusimaan? Onneksi otettiin vakuutus joka korvaa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Ryminää

Viime päivät ovat menneet siivotessa kaappeja ja siirrellessä huonekaluja ja tavaroita. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, suunnilleen joka toinen huonekalu saa luvan siirtyä, kun kotiin kaivataan tilaa ja uutta ilmettä. Vielä ette saa kuvia uudesta sisustuksesta, ensin täytyy saada viimeisetkin tavarat paikoilleen.

Minulla on ahtaanpaikankammo. Ei sitä mitenkään viralisesti ole diagnosoitu, mutta klassiset oireet löytyy. Hississä pystyn nykyään matkustamaan, lastenvaunujen myötä on ollut pakko opetella, mutta edelleen vältän ne ahtaimmat ja ne vanhat häkkihirvitykset. En pidä lentokoneessa matkustamisesta, enkä voisi kuvitellakaan pukevani sukellusmaskia tai kaasunaamaria. Yksi vähän omituinenkin muoto on kaaoksen kestämien. 

On ehkä vähän outoakin että viidyn näin hyvin meidän pienessä kodissamme, enkä oikeastaan edes halua asua isossa talossa. Yleensä se että kaikki on lähekkäin tuntuu vain hyvältä. Suunnilleen kerran vuodesa iskee kuitenkin ahdistuskohtaus. Ihan fyysisesti tulee sellainen olo että seinät kaatuu päälle ja happi loppuu. Yleensä se olo tulee juuri näihin aikoihin, joulun jälkeen, esikoisen syntympäivien lähestyessä. Ehkä se liittyy siihen että joulun ja syntymäpäivien myötä tavaran määrä kotona lisääntyy. Alennusmyyntien aikaan tulee myös käytyä lasten vaatekaappeja läpi ja hankittua uusia isompia, sekä raivattua pienempiä pois. Ja kun lapset kasvavat, myös ne vaatteet ja tavarat kasvavat ja vaativat isomman tilan. Kun pikkuvauvan koko vaatetus mahtui yhteen lipastonlaatikkoon, parivuotias tarvitsee jo useamman hyllyn kaapista. Ja kun kaappitilaa vaatii nykyään viiden hengen vaatteet, kun muuttaessa tähän meitä oli vain kolme. Kaikki ei millään mahdu jos ei jotain tee ja ARGHH!

Mieheni on onneksi jo tottunut näihin. Ahdistuskohtauksen saatuani hän keittää kupit kahvia ja hakee mittanauhan. Hän tietää, että parin päivän riehumisen jälkeen olen taas ensitäkin paremmalla tuulella ja mitä nopemmin toimitaan, sitä nopeammin on taas rauha maassa. Tuo kätevä mies hankki jälleen muutaman hyllylevyn lisää ja muutettiin kaksi hengarikaappia (miksi muuten uudehoissa asunnoissa valtaosa kaapeista sisältää vain hengaritangon?) hyllykaapeiksi. Näin saatiin siirrettyä kuopuksen vaatteet lastenhuoneeseen sekä lisää tilaa leluille. Vaatehuoneeseen tuli ylimääräinen pitkä hylly myös lisää tämän myötä. Olohuoneen sohvalta avautuu nyt näkymä eteiseen ja lastenhuoneen lipastosta tuli olohuoneen kaunistus.

Toivottavasti vuoden päästä olemme löytäneet uuden tilavamman kodin, ihan vähän tilavamman. Tai sitten kriiseilen jälleen, vielä löytyy pari nurkkaa jonne voi lisätä hyllyjä ;) Nyt kun homma alkaa olla valmis, kierelin hiukan nettikauppoja, josko jotain uuttakin hankittaisiin.

1. Muuto 2. A Little Lovely Company 3. Ferm Living 4. Muuto 5. Lego 6. H&M 7. Lagerhaus 8. H&M 9. Ferm Living

 


perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi

Vuoden ensimmäinen päivä. Eilen ja tänään blogit ja Facebook ovat täyttyneet viime vuoden koonneista. Koitin itsekin tiivistää viime vuotta muutamaan lauseeseen, mutta se osoittautuikin todella vaikeaksi. Mitään isompaa iloista ei tapahtunut. Toki pienten aloittaminen päiväkodissa ja A:n koulun aloitus ovat olleet isoja muutoksia, mutta niihinkään ei (onneksi) ole liittynyt suurempaa dramatiikkaa. Viime vuosi oli tasaisen arkisen tallaamiseen vuosi. 


Avasin instagramista ja ilahduin. Kaiken sen arkisen keskellä olen onnistunut tallentamaan monta pientä ihanaa hetkeä. Niitä arjen parhaita juttuja. Niitä kun lapsi on keksinyt hauskan leikin, on tehty jotain kivaa yhdessä tai kun jokin on hetkeksi kiinnittänyt huomion tarkemmin.



Pikkusisko söi ensimmäisen laskiaispullansa ja minä pääsin monen vuoden tauon jälkeen laskettelurinteeseen. V opetteli pyöräilemään ja skeittamaan. Ja puistonakin ehdittiin kiitettävän usein. Kaikkinensa aika värikäs vuosi kaiken harmauteen keskellä.



Tälle vuodelle toivoisin pari isompaakin muutosta. Ja koska muutokset on lähdettävä itsestä, aloitettiin heti tänään siirtämällä koko joukko huonekaluja uusille paikoille. 

Parempaa uutta vuotta kaikille!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...