perjantai 28. lokakuuta 2016

Miten valmistella lapset muuttoon

Muuttopäivä lähestyy ja samaan aikaan lasten kysymykset lisääntyy. Illat ovat levottomia ja varsinkin keskimmäisellä on itku herkässä. V kysyi jo kun asunto laitettiin myyntiin, saako omia leluja ottaa mukaan kun asunto on myyty. Nuorimmainen ei vielä ymmärrä ollenkaan miksi tavarat tyhjennetään kaapeista laatikkoihin, mutta laatikoilla on mukava leikkiä. A odottaa vain saavansa oman huoneen ja suunnittelee jo täyttä päätä sisustusta.
idkuva

ävimme uuden näytön esittelyssä miehen kanssa kahdestaan. Sovimme näytön ruokatunnille, eivätkä apset edes tienneet siitä. Kävimme jossain vaiheessa lasten kanssa parissa yleisessä näytössä, ja se osoittautui virheeksi luoden vain odotuksia, kysymyksiä ja tuurhaa stressiä heille. Vaikka lasten mielipiteillä on meille suurestikin merkitystä, asunnon valinta on kuitenkin aikuisten valinta ja siksi me etsimme ensin kahdestaan sopivan asunnon, jonka sitten ideana myimme myös lapsille. Kun asiat olivat hoidossa, pääsivät lapsetkin tutustumaan uuteen kotiin, keskustelemaan makuuhuoneiden jaosta ja sohvan paikasta.

Esikoinen oli puolitoistavuotias edellisen muuton aikoihin. Minä tyhjensin hänen kanssaan vanhaa asuntoa kun mies kavereineen kantoi ja kuljetti tavaroita ja huonekaluja uuteen kotiin. VIRHE! Pikkulapselle oli kamalaa katsoa kun koti tyhjenee ja se viimeinen kuorma, johon viimeisenä pakattiin myös hänen tuolinsa ja iso rakas pehmolelu. Onneksi järkytys ei kestänyt kauaa, mutta se hätääntynyt itku on syöpynyt mieleeni.

Tällä kertaa lapset ovat olleet mummolassa pahimman pakkausvaiheen ja heidän palattua kotiin iso osa laatikoista on jo viety. Tarkoituksellisesti he tulevat takaisin vanhaan kotiin, missä nukutaan vielä yksi yö rauhassa. Uuteen kotiin on viety osa leluja ja ne rakkaimmat ovat vielä vanhassa kodissa. Huomenna alkaa lopullinen muutto ja me siirrymme lasten kanssa jo aamusta uuteen kotiin purkamaan laatikoita, etsimään yhdessä s
opivat paikat sängyille ja leluille lastenhuoneessa sekä tutustumaan uuteen kotiin ja pihaan. Sunnuntaina käymme vielä yhdessä hyvästelemässä vanhan kodin.


Onneksi uusi koti ei ole kuin parin kilometrin päässä vanhasta, koulu ja päiväkoti pysyvät samoina ja alue on lapsille muutenkin tuttu. Naapuritontilta löytyy leikkipuisto oman pihan lisäksi, sekä kenttä jonka kuulimme juuri kaupungin jäädyttävän joka talvi luistelupaikaksi. Ilmeisesti myös pari päiväkotikaveria asuu samassa pihapiirissä, joten uskon että tästä tulee mukava kokemus lapsillekin. Itsehän olen ollut avainten saamisesta lähtien kuin hangon keksi :D

Myös blogilla on nykyään uusi koti. Blogiringin ja Indiedaysin yhdistymisen myötä avattiin uusi Lifie.fi -sivusto josta meidätkin nyt löytää. Huomasittekin varmaan jo uudet ylä- ja sivupalkit, jotain muutakin muutosta ulkoasuun on luvassa.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Naurua kaaoksen keskellä

Se oli alkukevättä, varmaankin maaliskuuta, kun ajattelin ääneen kaipaavani lisää tilaa. Juteltiin mieheni kanssa kuinka voisi alkaa etsiä ihan oikeasti sitä isompaa asuntoa. Ihan silleen rauhassa ilman kiirettä, jos vaikka jouluksi päästäisiin uuteen kotiin. Tai viimeistään kun A menee kouluun. A minua tästä muutama päivä sitten muistutti. Ei ihan seuraavaksi jouluksi ehditty, eikä sitä seuraavaksikaan, A ehti aloittaa jo toisen luokan koulussa, mutta kolmanneksi jouluksi ehditään. Viimeinkin muutto!

Facebookin sisustus- ja lapsiperheryhmissä tuntui että kaikki saavat asuntonsa myytyä nopeasti, ilman välittäjää ja hurjalla voitolla. Totuus voi olla kuitenkin jotain ihan muuta. Maailman ja kansallinenkin talous on muuttunut ihan hirveästi parin viime vuoden aikana ja asunnon myynti ei todellakaan ole mikään pikkujuttu tällä hetkellä. Oma täytyy olla myyty ja säästöjä riittävästi jotta uuden asunnon voi hankkia. Ja kun ostajaehdokkaalla on omasta tarjous jos hänen ostajaehdokkaansa saa myytyä omansa ostajaehdokkaalle jolla on vielä oma myymättä, ei kaupanteko olekaan niin helppoa. Viimeisen puolenvuoden aikana olen elänyt tunnemyrskyä. Kokenut jo valmiiksi haikeutta luopua ihanasta kodista, raivonnut jatkuvia näyttöjä ja siivoamista, ärsyynytnyt tarjouksista joista ei vain päästä oikeasti mihinkään, kokenu valtavaa ahdistusta että minun ihanassa kodissani on jotain vikaa kun se ei mene kaupaksi ja kaikkea siltä väliltä.

Kävi kuitenkin tuuri, puolen vuoden jälkeen löytyi ostaja joka oli jo myynyt omansa ja ihana asunto jonka hinta oli juuri laskenut ja heti vapaa. Viikon sisään oli sovittu vanhan myynnistä ja uuden ostamisesta. Ainoa vain, että uusi omistaja haluaa muuttaa jo saman kuukauden sisällä. Eli nyt on kiire! Lapset lähtivät syyslomaviikoksi mummolaan ja me olemme pakanneet tavaroita kaiket illat. Koti on täynnä banaanilaatikoita, erinnäisiä kasoja odottamassa että jostain löytyy toinen kasa jotta ne voisi yhdistää laatikkoon, koreja täynnä kirpputorille matkaavaa tavaraa, roskasäkkejä ja erinnäisiä Toriin ja fb- kirppareille ilmoitettuja tavaroita jotka odottavat noutoa. Minulle ei ole ikinä ollut vaikeaa luopua tavarasta, mutta seitsemän vuoden muistojen läpikäyminen on. Käydä läpi se lasten piirustuskasa jota useita vuosia on yhteen kaappiin kerätty. Löytää vaatehuoneesta laatikollinen vauvatarvikkeita.


Elämä on edelleen yhtä kaaosta, mutta oma olo on ihmeellisen tyyni. Ei vielä se levollinen ja rauhoittunut olo jonka uskon tulevan sitten kun kaikki laatikot on purettu. Mies tuumi eilis-iltana että luulisi että tässä tilanteessa vain riideltäisiin, kun ei oviaukosta meinaa laatikoiden vuoksi edes mahtua sisään, mutta molempia vain naurattaa ja on ollut ihan älyttömän hauskaa. Tämä on sellainen kaikki järjestyy, valmiina uuteen seikkailuun, valmiina aloittamaan puhtaalta pöydältä ja tahrimaan se uusilla muistoilla -olo. Tästä tulee hyvä.


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Klompelompe


Sain jokin aika sitten käsiini norjalaisen Klompelompen uuden suomennetun kirjan. Norjassa Klompelompe on todella suosittu ja itsekin pääsin tutustumaanohjeisiin ensimmäisen kerran kesälomareissulla Norjassa. Todella herttaisia ja söpöjä ohjeita, mutta yllättävänkin käytännöllisiä. Norjan kielellä on julkaistu jo useita kirjoja sekä lankamallistoja.


A ihastui kirjassa hiuspantaan joka onnistuu pitsineuleesta huolimatta yhden illan neuleena nopeasti. Jämälankakorista löytyi sopiva harmaa ja turkoosi, tytön lempisävyjä. Aamuisin tarvitsee jo pipon ja muutakin lämmintä, mutta iltapäivällä tämä on juuri hyvä päänlämmike, mahtuu helposti pyöräilykypäränkin alle. 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...